Lomat ovat yleensä ajanjaksoja, jolloin ihminen irtaantuu arkirutiineista. Kaikilla aiemmilla lomilla olen herännyt milloin sattuu, syönyt aamupalaa keskellä päivää ja muutenkin ylipäätään syönyt vähän milloin sattuu mitä sattuu. 

Tänä vuonna kesäloma oli tosiaan hieman erilainen ja syöminenkin oli yllättävän säännöllistä läpi loman. Yksi uusi rutiinikin tuli opeteltua kuukauden aikana ja se on aamupuuron syöminen!

Mikä sen mukavampaa kuin tunkea perinteisen kaurapuuron sekaan ja päälle kaikenlaista pientä vitamiinipitoista tavaraa. Nälkä pysyy poissa pari tuntia riippuen siitä kuinka paljon kaikkea pientä on puuron päälle keksinyt laittaa.

Koska rutiinit ovat arjen energiansäästöasioita, opin rakentamaan puuroni samalla kaavalla päivästä toiseen. Nämä siis löytyvät tällä hetkellä aika vakiona puurolautaseltani kaurahiutaleiden lisäksi:

❤️ Suomalaisia marjoja. Lomalla tuoreita mustikoita ja vattuja, nyt pakasteen antimien varassa mustikoita ja pari tyrniä. Viime viikolla teki mieli punaisia marjoja, joten laitoin sekaan myös punaviinimarjoja. Jos jotain epäsuomalaista haluaa syödä, granaattiomenansiemenet sopivat ihan ylihyvin puuron kanssa!

❤️ Vehnänalkioita, sillä halusin lisätä hieman E-vitamiinia ruokavaliooni. Luulen syöväni aika huonosti rasvaliukoisia vitamiineja.

❤️ Syön myös hyvää rasvaa liian vähän, joten aamupuurooni lorahtaa joka päivä yksi ruokalusikallinen rypsiöljyä.

❤️ C-vitamiinin saannista olin keskikesällä hieman huolissani ja sitä varten kävin ostamassa Foodinin Acerola-jauhetta. Sitä laitan puuroon myös vähän. Netistä sitä saa täältä.

❤️ Koristeluksi puuron päälle laitan maun mukaan kaakaonibsejä ja kookoshiutaleita (Aminopörssistä saa koko tän viikon alennusta -15 % normaalihintaisista tuotteista koodilla SUPERVIIKKO).

Pikapuuro toimii hyvin arkena ja kun puuron päälle laittaa tarpeeksi tavaraa, se on tosi hyvää ja nälkäkin pysyy poissa hetken ainakin. Suosittelen! Mun ongelma ravinnon suhteen on ollut pitkään se, etten ole syönyt marjoja, mutta puuron kanssa saan nekin ujutettua mukaan.

Hyvä puuro, parempi mieli ?

Olen kirjoitellut blogipostauksia tänä vuonna aika usein monikossa, kun ennen tuli kirjoiteltua vain omasta puolesta. Se johtuu siitä, etten enää tee kaikkea yksinäni vaan lähes aina yhdessä toisen kanssa. Elämä on muuttunut ihan täysin siitä, mitä se ennen oli.

Ennen shoppailin mieluiten yksin, olin tottunut lenkkeilemään yksin, kävin kuvaamassa jalkapalloa yksin ja olin ainoa, joka mietti mitä tänään syötäisiin. Nykyään olen aika vieraantunut yksin tekemisen konseptista. Muistan kyllä, että esimerkiksi shoppailu oli aika rentouttavaa, kun omissa ajatuksissaan sai kierrellä kauppoja ja ihastua vaatteisiin. Myös jalkapallon kuvaaminen on aina ollut asia, mikä ei ole vaatinut mukaan ketään kaveriksi, mutta on itse asiassa henkisesti helpompaa kerätä päänsä matsin jälkeen, kun voi välittömästi kotimatkalla purkaa kentän tapahtumat mikäli sellaisia ylipäätään oli. Kokonaisuudessaan olen hämmästynyt kuinka tärkeää oikeastaan on tehdä asioita jonkun toisen kanssa eikä vain yksin aina.

Jos on aina tottunut tekemään kaiken jonkun kanssa, voi olla vaikeaa tehdä yksin ja toisinpäin. On todella tärkeää, että osaa myös olla ja tehdä yksin, sillä kellään toisella ei ole velvollisuutta kannatella minua eikä sinua. On myös tärkeää, että me yksinäiset sudet saamme nähdä millaista on jakaa kaikki jonkun toisen kanssa.

En oikeastaan enää ymmärrä mikä sellainen parisuhde on, jossa kaikki tehdään erikseen. Että kummallakin osapuolella on omat intohimonsa ja harrastuksensa eikä oikeastaan mitään muuta yhteistä kuin kotiosoite. Jotkut sitten taas varmaan saattavat ihmetellä meitä miten me jaksetaan tehdä kaikki yhdessä, mutta minusta se on ihan parasta! Yhdessä tekeminen yhdistää ja erikseen tekeminen erottaa.

Me kierrellään kauppoja yhdessä. Minusta on ihan parasta, kun mies jaksaa kulkea mun perässä kaikissa rättikaupoissa, sisustusliikkeissä ja urheiluvaatekaupoissa. Tai mää kuljen usein hänen perässä noissa urheilupuolen paikoissa. Myös lenkkeily on parasta kahdestaan. Sekä arkiliikunta että pidemmät metsälenkit. Olen viimeksi toukokuussa käynyt yksin lenkillä.

Mitä tänään syötäisiin -keskustelu on ihana jakaa toisen kanssa. Ja sitten ruokakauppaan mennään myös yhdessä. Me tehdään ruokaa ja leivotaan vaihtelevasti yksin ja välillä yhdessä. Molemmilla on omat vahvuutensa keittiössä. Minulla ne painottuvat sotkemiseen ja Jonilla mun jälkien siivoamiseen, höhö!

Viimeksi eilen oli taas ihan täydellinen päivä ja lähinnä siksi, että vietimme yhdessä lähes jokaisen hetken. Aamulla lähdimme ensin Tixu-päivään, menimme keskustaan kahville, kiertelimme kaupoissa, kotona Joni teki ruokaa, katsoimme yhden jakson Luciferia, kävimme Raision Tokmannilla ostamassa yhden kanervan parvekkeelle ja mulle suihkusaippuaa, oltiin kotona hetki, lähdettiin käymään vielä Skanssissa, haettiin Kotipizzasta syötävää, katottiin Suomen peli loppuun ja sitten vähän lisää tv:tä. Mikään kaupoissa kiertely ei olisi ollut yhtään niin hauskaa yksin, kun siinä samalla tulee aina keskustelua ihan kaikesta maan ja taivaan väliltä.

Jos ihmettelette miksi yhtäkkiä jauhan yhdessä tekemisestä, tarinalla on opetus: arki on paljon siedettävämpää, kun sen jakaa jonkun toisen kanssa ja rakkaus on ihanaa ❤️