Mahtava väsymyksen selättäjä: kahvakuulatreeni ulkona

Kaiken sen siivoamisen jälkeen eilen päätimme lähteä nauttimaan kauniista kesäillasta maaseudun rauhaan Paimioon. Parkkeerasimme auton Viksbergin kartanon läheisyyteen ja jolkottelimme hiekkateitä eteenpäin. Kaukana peltojen takana vilkkui meri. Ei tuullut yhtään.

Kävelimme kolmisen kilometriä ennen kuin käännyimme takaisin. Luonnosta ei kuulunut mitään ääniä ja jossain hyvin kaukana pellolla näkyi lehmiä. Lähempänä kartanon maita seuraamme liittyi kirjava kissa, joka puski päivänkakkaroita ja juoksi perässämme häntä mutkalla. Ihan kuin olisi pelännyt meitä, mutta ei kuitenkaan?

Kuuden kilometrin iltalenkki takasi sen, että tänä aamuna ei ensimmäisenä lähdetty ulos juoksukengät jalassa, vaikka aamu-urheilu ihan parasta onkin. Sen sijaan ehdotin retkeä kasvitieteelliseen ja niinpä menimme katsomaan kuinka kauniisti kiinanruusut kukkivat juuri nyt. Hienommin ne tosiaan kukkivat tällä hetkellä kuin meidän omat, sillä luonnollisesti meidän eivät kuki. Meidän omat ovat juopporenttuja, jotka nuupahtavat joka toinen hetki, koska ovat muka niin kuivia.

Kävimme kasvitieteellisen kierroksen jälkeen ostamassa minulle pyörään lukon ja päätä suojaamaan pyöräilykypärän. Se oli erittäin stressaavaa, koska haluan kypärän todella suojaavan mun päätä, jonka ei enää tarvisi koskaan saada yhtään uutta iskua. Kerta riittää tai itse asiassa sekin oli aivan liikaa.

Kun pääsimme kotiin, olin valmis nukkumaan pari päivää. Syöminen kuitenkin vähän auttoi asiaa ja tiesin, että liikunta viimeistelisi tilanteen. Sitä enemmän nimittäin väsyttää, mitä vähemmän tekee mitään. Tällä viikolla jäi taas liikkumiset hyvin vähäisiksi, joten halusin eilisen iltalenkin lisäksi tehdä tänään vielä jotain. Niinpä kannoimme kahvakuulat ulos ja teimme pitkästä aikaa kahvakuulatreenin. Oli rankkaa, mutta jälleen kerran niin parasta. Eikä muuten sen jälkeen ole väsyttänyt enää yhtään. Kahvakuulatreeni toimii aina!

Kun 20 minuutin treenin jälkeen olimme ottaneet kamat kainaloon ja kävelimme takaisin sisälle, alaovelle päästyämme alkoi ihan hillitön rankkasade. Mikä ajoitus! Tunsimme itsemme Hannu Hanhiksi juuri sillä hetkellä.

An other magic happened too: Suitsia katsellessa tartuin taas pitkän tauon jälkeen puikkoihin ja neuloin pari riviä lisää tätä tulevaa paitaa. Sitä en tiedä kumpi tulee ensin, minun kesäkunto vai tämä neule, mutta sillä tavalla tämä onkin jännä nähdä. Nyt himottaisi neulasta vähän lisää, mutta taidan joutua välillä käymään ainakin suihkussa.

Tämän postauksen suuri opetus: jos väsyttää, syö vähän jotain ja mene ulos urheilemaan. Liikunta tuo lisävirtaa.