Jos ongelmien määrä on vakio

Tavallaan toivon, etten olisi koskaan kuullut ongelmien määrän olevan vakio, sillä tuon tietäminen on varjostanut elämääni jo pitkään. Kun tiedostaa ongelmien kuuluvan elämään, tulee olosta todella levoton pohjalaiseen tyyliin kaiken ollessa hyvin. Hyvän jakson aikana sitä vain kävelee töissäkin toistellen itselleen pohjalaista totuutta ”mikä ristus ny o, ku ei aharista” ja koko ajan odottaa milloin taivaasta putoaa se jokin the vastoinkäyminen rikkomaan kaiken hyvän.

Jonkun verran olen pystynyt kehittämään itseäni kuitenkin enkä enää pelkää samalla tavalla kuin pari vuotta sitten. Tämä vuosi on ollut kai sen verran hyvä kokonaisuudessaan, että olen jo ehtinyt tottua hyvällä tuulella olemiseen, mutta jokin silti vielä kaihertaa faktassa, jonka mukaan ongelmien määrä on vakio.

Jos voittaisin lotossa, saisinko pitää terveyteni? Voiko olla samaan aikaan sekä rikas että terve? Onko köyhillä tavallaan parempi elämä, jos suurin ongelma on raha? Mikä kaikki on rikkaan ongelmia silloin, kun ongelma ei ole raha? Vai onko rikkaankin ongelma raha, kun ei tiedä mihin kaikkialle sitä tunkisi?

Tuota mietin eilen 6:30-15:00, jonka jälkeen päätin välillä ajatella jotain muuta. Tulin siihen lopputulokseen tässä suuressa pohdinnassa, että minun on kai voitettava lotossa, jotta saan tietää. Tai rikastua muuta kautta. Yksi vaihtoehto oli myös kirjoittaa tästä postaus, jotta te voitte kertoa minulle, mitä mieltä olette aiheesta. Onko kokemuksia?

Tavallaan olen itselleni vähän vihainen, kun keksin miettiä tällaista. Jos vain luottaisin hyvään tuuriini. Eihän Hannu Hanhikaan ajattele koskaan, että hänelle tapahtuisi jotain pahaa. Hänelle tapahtuu vain hyvää, hän on tottunut siihen.

Jos ongelmien määrään ei voi vaikuttaa, minusta ongelmien suuruus elämässä on ajattelusta ja asenteesta kiinni. Ihan sama kuinka paljon universumi tiputtelee ongelmia eteen, sillä itsestä se on vain kiinni kuinka nopeasti niistä pääsee yli. Ja ovatko ongelmat loppujen lopuksi edes ongelmia, ehkä ne ovat haasteita?