Sokerirasitus + raskausdiabetes
8
Kun tulin raskaaksi, ensimmäinen huolenaiheeni oli lähinnä ylipainoni. Olin muutama kesä aiemmin ohimennen jutellut työterveyslääkärin kanssa raskauden ajan painonnoususta ja muistan, kun hän sanoi painon nousevan 10-15 kiloa. Tiedostin, ettei korkea lähtöpaino tässä yhtälössä tietenkään ole hyvä asia, mutta kun näissä asetelmissa tulin raskaaksi, minkäs sille sitten enää voi. Googletin tietysti heti, mitä riskejä tässä nyt sitten on ylipainon takia ja raskausdiabetes tuli tottakai heti vastaan. Siitä alkoihin sitten pieni stressaaminen asiasta, kunnes neuvolan lääkäri sentään sanoi, että älä mieti sitä painoasiaa yhtään. Se hieman rentoutti, mutta en silti voinut olla murehtimatta tulevaa sokerirasitustestiä.
Otin selvää sokerirasituksesta ainakin sen, että missään nimessä ei saa paastota yli 12 tuntia, sillä keho alkaa itse korjaamaan verensokeritasapainoa pitkän paaston jälkeen. Säännöllinen syöminen on avain onneen kuulemma ja siihen luotinkin, koska olenhan syönyt säännöllisesti jo vuosia. Onneksi. Löysin myös tiedon siitä, että raskauden aikana sokerinsietokyky huononee ja siksi on hyvä löytää ne odottavat äidit kenen täytyy tarkkailla omia sokereitaan enemmän.
Olen edelleen hieman näreissäni siitä, että missään vaiheessa neuvolakäyntejä kukaan ei ole kertonut tätä asiaa. Sanotaan vain, että täytyy syödä terveellisesti ja vältellä ylenpalttista herkuttelua, mutta olisiko joku jossain voinut ihan kertoa, että hei sun sokerinsietokyky ei tule olemaan seuraavan 8 kuukauden aikana sama kuin tavallisilla kuolevaisilla. Siis itse ainakin kykenen omaksumaan asiat, kun ne perustellaan kunnolla. Kaikki tietää sen, että terveellinen syöminen on terveellistä, oli sitten raskaana tai ei. Mutta kuinka moni tietää sen, että oikeastaan kaikista paras olisi, jos raskausaikana vähentäisi herkuttelua vieläkin enemmän? Ei siksi, että paino ei nouse vaan siksi, että kroppa ei välttämättä kestä sokeria niin hyvin myöhemmillä viikoilla. Mä en ainakaan tiennyt, olisiko mun pitänyt opiskella raskaus netistä jo etukäteen?
SOKERIRASITUS
Noh, menin sinne sokerirasitukseen sitten hädin tuskin sen 10 tuntia paastonneena, kun olin niin ajoissa paikalla, että mut pyydettiin tupaan 10 minuuttia ennen mun varattua aikaa. En voinut katsoa kuinka monta putelia tyyppi otti musta verta, kun siinä samalla otettiin muitakin testejä varten, mutta lopuksi sain ällömakean glukoosilitkun juotavaksi, joka meni suoraan aivoihin. Ennen kuin olin edes juonut koko mukia.
Menin tunniksi istumaan ja jännittämään kuinka huono olo tulee, mutta ei onneksi kovin paha. Vähän meinasi tärisyttää ja huimasi, mutta se meni nopeasti ohi. Seuraavassa verikokeessa oli hitusen hassu olo vielä ja meinasi olla päänsärkyä, mutta viimeiseen verikokeeseen mennessä oli jo normaali olo. Lähdin autoon syömään eväitä ja sitten kotiin.
Sen verran oli krapulainen olo, että oli pakko nukkua hetki. Päikkärit helpotti. Iltapäivällä löysin kannasta testin tulokset, jotka olivat muuten ihan hyvät, mutta paastoarvo oli 5.6.
RASKAUSDIABETES
Mä en oikein löydä sanoja tähän kuvaamaan sitä hetkeä, kun näin mun paastoarvon olevan suurempi kuin 5.2. Siis tämähän oli yksi vaihtoehto kyllä. Mulla on ollut edellisessä paastoverikokeessa 5 vuotta sitten tuo tasan sama arvo ja mä heitin myös neuvolassa jo aiemmin keväällä tän, että entä jos mulla on sellaiset geenit, joiden mukaan mun paastoarvo on ja tulee aina olemaan tuon saman 5.6?
Jonkinlainen romahdus tuosta koko asiasta tuli, koska se ei meinannut ottaa millään loppuakseen. Kävin läpi 1,5 päivää sitä paskaa. Mun aivojen on hyvin vaikea käsittää, että okei mulla ei ole kakkostyypin diabetesta, mutta joo mulla on nyt kuitenkin sitten joku diabetes. Oon terve, mutta sairas. Siihen päälle kaikki vähäinen syömishäiriötausta tai ainakin erittäin kieroutunut vanha ruoka- ja kehosuhde, josta itse asiassa vasta todellisen ylipainon myötä olen oppinut pois. Tällaisen oman painon kyttääjän pitäisi nyt sitten alkaa tosissaan kytätä vielä lisää itseään, kun sitä ei muutenkin jo koko raskausaika ole täynnä.
Sitten se kaikki ylimääräinen vaiva, jonka raskausdiabetes tuo tullessaan. Ei se, että minä nyt sitten mittaan omia sokeriarvojani vaan se, että vauvakin joutuu synnyttyään sokeriarvokyttäykseen. Enkä mä oikeastaan edes halua mitään ennenaikaista synnytyksen käynnistystäkään.
TÄNÄÄN ON JO PAREMPI
Tänään olen ollut oma itseni, kai. Ainakin olen ollut heti aamusta aurinkoisempi kuin Varsinais-Suomen sää. Jotenkin kummasti aloin päästä yli asiasta, ehkä siksi kun huomasin, että voin silti syödä kuten tähänkin asti. Koska mun on pakko syödä. Ja pieni osa insinöörihenkistä minää on kovin kiinnostunut mittaamisesta. Ehkä pääsen jäljille siitä, jos onkin jotain, mitä mun ei kannatakaan syödä ja mikä auttaisi mua laihduttamaan sitten joskus vuoden päästä tai milloin se ikinä onkaan seuraavan kerran mahdollista. Tänään vauvakin on ollut paljon tyyvyäisempi, kun on potkinut koko päivän mahassa. Eilen hän potkasi pari kertaa virtsarakkoa, mikä todennäköisesti oli mulle ihan oikein, koska häiritsin hänen seesteistä elämäänsä vollottamalla koko ajan. Katsokaas kun ensin itkin radipaskaa ja sitten sitä, että itken ja aiheutan näin vauvalle stressiä. Neuvolatäti lohdutti, että ei kahden päivän stressi vielä aiheuta mitään, kun muuten on koko raskaus mennyt niin hyvin tähän asti. 😀 Raskausaivot – ihan parhaat aina.
Joka tapauksessa, ilman seuraajieni ja tuttujeni tukea instassa en varmaankaan olisi selvinnyt tästä ikinä, joten kiitos vielä kerran. <3 Ensi viikolla pääsen mittailemaan sitten arvojani ja toivon todella, että tämä raskausdiabetes tulee hoitumaan ihan vaan syömällä.
Onko sulla noi luvut väärin? Eikö paastoarvo <6 ole vielä viitearvoissa? Tai sitten jotain hyvin hämmentävää on tapahtunut.
Terv. Labrahoitaja
Eip oo väärin valitettavasti. Raskaana olevalla arvon täytyy olla alle 5.3, alle 6 ei riitä.
Älä liikaa stressaa asialla. Raskausdiabetes onnihan hoidettavissa oleva vaiva. Toisilla rasituksessa kiinni jääneille ei tule koskaan ylityksiä kotimittauksissa ja jos tuleekin niin ei lääkityksellekään joutuminen ole maailman loppu. Minulla on molemmissa raskauksissa ollut Radi. Ekalla kerralla se tuli aika yllätyksenä ja järkytyksenä. Olen normaalipainoinen ( olin tuolloin painoindeksiltä normaalipainon alarajoilla) ja liikunnrunsaasti ( reipasta liikuntaa 7-10 h viikossa). Stressasin syömisiä ihan kauheasti ja sain juuri ja juuri pidettyä arvot niin matalalla etten saanut lääkitystä. Vauva syntyi tosi laihana.52cm mutta alle kolmikiloisena. Luulen että tiukalla ruokavaliolla oli vaikutusta että oli noin laiha. En tiukan ruokavalion vuoksi esim. kerännyt yhtään painoa Radi diagnoosin jälkeen. Toisessa raskaudessa osasin jo odottaa diagnoosia ja se ei ollut minulle niin järkytys. Onneksi terveydenhoitaja sanoi ettei pidä liikaa yrittää ruokavalion kanssa koska aina radion ei vaan pysty vaikuttamaan ( itsellä ongelmana juuri aamuarvot ja niihin on vaikeampi vaikuttaa ruokavaliolla kuin ruokailun jälkeisiin). Söin toisen raskauden aikaan aika rennosti ja ihme kyllä arvot pysyivät paremmin kurissa kuin ekssa vaikka lähtöpainoa oli 5kg enemmän ( Todin hyvin vielä normaalipainon sisällä). Tässä raskaudessa minulla myös loppuvaiheessa Radi ikäänkuin parani kun jäin äitiyslomalle ( sokeriarvot saattavat parantua ihan loppuraskaudessa ja stressilläkin varmasti vaikutusta). Radin hoito oli mun raskauksien välillä myös selvästi muuttunut rennommaksi ( lapsilla 6v ikäeroa). Kuopuksen aikaan sokeriarvoja ei enää mittailtu niin tiuhaan ja synnytyksen jälkeen vauvan sokereita ei mitattu kertaakaan ( esikoisella mittailtiin ja olivat koko ajan hyvät). Sairaalassa minulle kerrottiin että vain insuliinihoitoisten vauvoilta mitataan. Tässä voi toki olla eri käytäntöjä eri sairaaloissa. Lisäksi pääsin potilashotelliin vaikka oli se Radi. Facebookissa on hyvä tukiryhmä niille joilla raskausdiabetes, kannattaa liittyä, meitä on tosi paljon.
Kiitos. 🙂 Mua rassaa se tässä radissa ehkä eniten, että eikö se vauva kärsi nimenomaan siitä, kun äiti alkaa rajottaa syömisiään ehkä paljonkin eikä vauva ole välttämättä edes 3-kiloinen syntyessään? Tiedän kyllä, että vauvoilla on hyvät edellytykset selvitä, vaikka syntyvät pieninä ja ennen aikojaan, enkä tarkotakaan sitä vaan sitä, että miksi ajetaan sitä kohti tahallaan? Luin myös facesta, että aamupaastot pysyvät paremmin kurissa, kun lopettaa stressaamisen. Itellä osu tää rasitus kyllä niin väärään vuodenaikaan, ettei mitään rajaa, koska siitepölyallergia alkaa vaivata, töissä on kiireisin aika juuri meneillään ja oon mä tota ite testiäkin ressannut jostain tammikuusta asti. Onneksi olen sentään lopettanut kahvin juomisen, joten ei verensokerit sahaile sen mönjän takia ihan niin paljon kuin varmaan aiemmin.
Terveellinen, mahd. vähähiilarisempi ruokavalio ja järkevä ruokarytmi ei vaikuta niin, että vauva syntyisi pienenä ja ennen aikojaan! Sen sijaan ne sokeripiikit ovat niitä, joista vauva oikeasti kärsii ja siksi niitä pyritään nyt välttämään.
Sokeriarvoihin toki vaikuttaa kokonaisuus, syömiset, liikkumiset, lepo, stressi you name it mutta kyllä silti se ruokavalio on näistä tärkein.
Me saatiin neuvolan kautta näistä jutuista tosi hyvä 2 h koulutus, toiv tekin! Koska syödä tottakai pitää, mutta oikein.
Toivottavasti ei! Tosin en tietenkään mitään superisoa mötkälettäkään halua synnyttää, koska haluaisin synnyttää ihan normaalisti/luonnollisesti, jos tämä on tyyliin elämäni ainoa raskaus.
Huomaan, että stressin määrä ainakin on lisääntynyt sokerirasituksesta alkaen ja toivon pääseväni siitä yli joskus, koska se nyt ei ainakaan hyvää tee vauvelille. Samaan aikaan lääkärit ja muut hokevat, että sun täytyy nyt nauttia tästä ajasta. Juu nauttisin, jos en stressaisi.
Kiitos tästä tekstistä! Löysin sen sattumalta, kun etsin vertaistukea omaan ahdistukseeni ja epätoivoon, jonka sain eilen raskausdiabetesdiagnoosin myötä. Tiesin minulla olevan vahva geneettinen alttius sairaudelle, ja sen vuoksi olen kiinnittänyt terveellisiin elämäntapoihin huomiota jo pitkään. Raskauden kaksi kolmannesta sujuivatkin kaikilta osin ihanneluvuissa, joten diagnoosi oli järkytys, kuin märkä rätti vasten kasvoja. Olin liikkunut yli suositusten, kiinnittänyt huomiota ruokavalioon, pitänyt painonnousun kurissa, ja samalla kuitenkin yrittänyt olla suorittamatta liikaa ja nauttia raskaudesta. Ensimmäinen tunne eilen diagnoosin saatuani oli, että olen epäonnistunut elämäntavoissani ja toisaalta koen epätoivoa siitä minun pitäisi VIELÄ jaksaa tehdä. Tällä hetkellä koko raskaus näyttäytyy pelkkänä suorituksena, josta ihanuus on kaukana. Mietin vain mitä ja milloin pitäisi seuraavaksi syödä ja miten saisin vielä mahdutettua lisää liikuntaa kalenteriini. Asiaa ei auta myöskään se, että luen tietoa raskausdiabeteksesta, sillä kaikki tekstit tuntuvat vain maalailevan uhkakuvia minun ja lapseni tulevaisuuteen. Toissapäivänä olin vielä terve ja nautin raskaudesta, mutta tänään olen sairas mieleltäni ja keholtani.
Voi ei!! Tuon diagnoosin saaminen on ihan perseestä ja aiheuttaa kamalasti stressiä. Toivottavasti pärjäät asian kanssa!!
Jos sulla ei oo aiempaa kokemusta vauvoista ja aiot imettää, kannattaa raskausaikana hankkia tietoa imetyksestä, sillä voin kertoa jokaisella kätilöllä yms olevan yhtälailla eri ohjeet, just samoin kuin radin hoitoonkin. On käsittämätöntä miten eri tavoin näitä raskauden aikaisia ja sen jälkeisiä juttuja hoidetaan, jokaisella ihmisellä on omat säännöt eikä mitään yhtenäistä linjaa.