Olemme asuneet nyt 2,5 vuotta maatasossa ja jaksan joka vuosi olla todella innoissani omasta pienestä pihastamme. Vaikka se onkin aivan liian pieni kaikelle, mitä haluaisin puutarhaan, olen silti onnellinen siitä vähästäkin mitä nyt on. Olen ylipäätään niin onnellinen vain siitä, että oven avaamalla on ulkona eikä rappukäytävässä. Kymmenen vuotta kerrostalossa oli kymmenen vuotta hukkaan heitettyä passiivista elämää.

Heti ensimmäisenä kesänä pihaamme ilmestyi kaksi kukkapenkkiä, yksi lavakaulus, kaksi marjapensasta ja yksi atsaleahavuviritelmä. Ensimmäisenä syksynä kylvin tulppaaneja ja krookuksia sinne tänne meidän takapihaa, mutta myyrät veivät ne kaikki. Toisena kesänä laajensin kumpaakin kukkapenkkiä ja istutin ne vähän liian täyteen kaikkea. 😄 Nyt kolmantena kesänä nautin kasvusta ja kukista.

Terassimme laitan aina täyteen ruukkuja, koska kesäkukat puutarhalta ainakin kukkivat jo valmiiksi eikä tarvitse odotella niin kuin kukkapenkkien kukkasten kanssa. Tulee ihanan kotoisaa, kun on ruukkuja siellä täällä. 😍

Kukkapenkeissä minulla on punahattuja, liljoja, jaloritarinkannus, kurjenmiekkoja, siemenistä kasvatettuja unikoita, syysleimuja, tiarella, vanhan ajan unikko (Olympia), akileija ja yksi pioni, joka ei ole kukkinut vielä koskaan. Nyt kolmantena kesänä tuntuu, että kukkapenkkien loistosta pääsee nauttimaan kunnolla.

Tarhaidänunikko Olympia minua on naurattanut eniten kukkasistani, koska se oli minulle pakkomielle. Mummoni kukkapenkissä oli sitä, joten minunkin piti saada. Onneksi entisen asuinpaikkamme takapihan kukkapenkistä sitä löytyi ja joku oli juuri harventanut, kun satuin paikalle. Otin pari kuivunutta alkua mukaani, tungin multaan ja niinpä ne vain lähtivät kasvamaan. Nyt kukkapenkkini muistuttaa mummoni kukkapenkkiä: on unikkoa, akileijaa ja oransseja liljoja.

Jos meillä olisi isompi piha, laittaisin enemmän marjapuskia ja pari omenapuuta. En voi kuin ihmetellä nykyajan omakotitaloasujia: piha kierretään tuijilla eikä mitään muuta istuteta. Minusta parasta on jo keväästä alkaen kiertää piha läpi ja ihailla kasvua. Ja kuinka mukava olisi syksyllä keittää omista omenoista hilloa?

Pääsiäisenä touhusin lapsen huoneessa ja vaihdettiin sänky seinältä toiselle. Homma jäi kesken, kun piti lähteä reissuun. Oli tarkoitus siirtää vielä Hemnes toiseen paikkaan, mutta se jäi odottelemaan parempia aikoja ja on edelleen tekemättä. Katsotaan nyt sitten milloin sen saisi aikaiseksi, mutta Strandmon jo siirrettiin kokonaan pois lapsen huoneesta olohuoneeseen eilen. Päätimme nimittäin laittaa olohuoneen järjestyksen uusiksi viimeinkin.

Asuntomme on nykyajan pienineliöinen uudiskohde, jossa mahtuu ehkä kääntymään. Huonekaluja sen sijaan asuntoon ei mahdu eikä varsinkaan sellaista isoa sohvaa, joka meillä on. Olin haaveillut joitakin vuosia sitten jo sohvan vaihtamisesta pienempään, mutta en ole saanut aikaiseksi, koska ensimmäinen yhteinen sohvamme on ihana löhösohva. Jouduimme pestä kaikki tyynyt viime vuonna oksennustaudin takia, joten sohva sai uuden elämän.

Kuitenkin järjestyksemme tässä open concept kitchen and livingroomissa on ollut jokseenkin ahdas. Olohuoneessa meillä on ollut ”kirjahylly”, tv-taso ja sohva, mutta olemme haaveilleet nojatuolista, joka on pari vuotta möllöttänyt lapsen huoneessa.

Eilen tartuimme tuumasta toimeen ja aloimme kääntää sohvaa. Todetaksemme, ettei tule onnistumaan, jos kirjahylly on paikoillaan. Se oli pakko tyhjätä ja siirtää työhuoneeseen yhteen nurkkaan, johon se juuri ja juuri mahtui. Olohuoneesta tuli nyt jotenkin tosi rauhallinen, kun ei tarvitse tuijottaa sekalaista hyllykköä vaan on pelkkä tv. Sohvamme vie edelleen liikaa tilaa, mutta sen kanssa on elettävä. Uutta en aio hankkia vain huvikseen.

Olen niin tyytyväinen tähän uuteen järjestykseen. Vaikka sohvalta näkeekin keittiön, ei se haittaa vaan ehkä tulee tarpeellista painetta pitää keittiö järjestyksessä. Vielä se ei sitä ole, koska muutamia tavaroita jäi vielä vaille sijoituspaikkaa kirjahyllystä ja pitää jatkaa siivoilua tänään.

Vaikka järjestyksen vaihtaminen onkin työlästä, se on silti palkitsevaa. Uusi järjestys tuntuu paljon paremmalta kuin se, että ostaisi vain uuden huonekalun. Mielestäni vastuullisempaa on piristää ilmettä näin kuin ostamalla uutta tai vaihtamalla sohvan, vaikka vanhassa ei ole sellaista vikaa, joka estäisi sen käytön.