Pääsiäisenä touhusin lapsen huoneessa ja vaihdettiin sänky seinältä toiselle. Homma jäi kesken, kun piti lähteä reissuun. Oli tarkoitus siirtää vielä Hemnes toiseen paikkaan, mutta se jäi odottelemaan parempia aikoja ja on edelleen tekemättä. Katsotaan nyt sitten milloin sen saisi aikaiseksi, mutta Strandmon jo siirrettiin kokonaan pois lapsen huoneesta olohuoneeseen eilen. Päätimme nimittäin laittaa olohuoneen järjestyksen uusiksi viimeinkin.

Asuntomme on nykyajan pienineliöinen uudiskohde, jossa mahtuu ehkä kääntymään. Huonekaluja sen sijaan asuntoon ei mahdu eikä varsinkaan sellaista isoa sohvaa, joka meillä on. Olin haaveillut joitakin vuosia sitten jo sohvan vaihtamisesta pienempään, mutta en ole saanut aikaiseksi, koska ensimmäinen yhteinen sohvamme on ihana löhösohva. Jouduimme pestä kaikki tyynyt viime vuonna oksennustaudin takia, joten sohva sai uuden elämän.

Kuitenkin järjestyksemme tässä open concept kitchen and livingroomissa on ollut jokseenkin ahdas. Olohuoneessa meillä on ollut ”kirjahylly”, tv-taso ja sohva, mutta olemme haaveilleet nojatuolista, joka on pari vuotta möllöttänyt lapsen huoneessa.

Eilen tartuimme tuumasta toimeen ja aloimme kääntää sohvaa. Todetaksemme, ettei tule onnistumaan, jos kirjahylly on paikoillaan. Se oli pakko tyhjätä ja siirtää työhuoneeseen yhteen nurkkaan, johon se juuri ja juuri mahtui. Olohuoneesta tuli nyt jotenkin tosi rauhallinen, kun ei tarvitse tuijottaa sekalaista hyllykköä vaan on pelkkä tv. Sohvamme vie edelleen liikaa tilaa, mutta sen kanssa on elettävä. Uutta en aio hankkia vain huvikseen.

Olen niin tyytyväinen tähän uuteen järjestykseen. Vaikka sohvalta näkeekin keittiön, ei se haittaa vaan ehkä tulee tarpeellista painetta pitää keittiö järjestyksessä. Vielä se ei sitä ole, koska muutamia tavaroita jäi vielä vaille sijoituspaikkaa kirjahyllystä ja pitää jatkaa siivoilua tänään.

Vaikka järjestyksen vaihtaminen onkin työlästä, se on silti palkitsevaa. Uusi järjestys tuntuu paljon paremmalta kuin se, että ostaisi vain uuden huonekalun. Mielestäni vastuullisempaa on piristää ilmettä näin kuin ostamalla uutta tai vaihtamalla sohvan, vaikka vanhassa ei ole sellaista vikaa, joka estäisi sen käytön.

Täällä on palattu arkeen influenssan jälkeen. Paluu oli yllättävän nihkeä, koska kuvittelin olevani ihan hyvässä kunnossa. En oikeasti ollut mitenkään kamalan kipeä sitten enää, kun kuume laski. Kova yskä oli jonain päivänä, mutta joka päivä sekin on ollut parempi. Niinpä torstaina töihin palatessani olinkin ihmeissäni, kun työkunto oli muisto vain ja oikeasti olisi pitänyt päästä nukkumaan jo puolen päivän jälkeen. Eilen onneksi kaikki sujui jo paremmin ja kiersin lyhyen lounaslenkinkin. Tosin vain todetakseni, että myös kävelykunto on ihan nollassa influenssan jälkeen. 😳 Päiväunille oli kaaduttava sillä kellonlyömällä, kun työt loppuivat.

Loppuviikosta on arkeen paluun jälkeen saatu jouluakin kasaan täällä. Olen paketoinut kaikki lahjat, joulukuusi on pystytetty, koristeltu ja tänä aamuna meillä oli piparipaja. Taikinan olin tehnyt jo monta päivää sitten. Torstai-iltana keittelin myös fudgea ja huomenna olisi tarkoitus leipoa tiikerikakku. Joulun ruokaostokset käytiin tekemässä tänään paitsi että kinkku ja laatikot ovat edelleen ostamatta. Ne hoidetaan huomenna. 😄

Ostin itselleni uudet korvikset eilen.

Tänään ehdittiin käymään Turun keskustassakin pyörimässä karusellissa ja Hansassa. Käytiin kahvilla ja lopuksi ajeltiin Itäharjun Prismaan.

Aamulla, kun mies ja lapsi tekivät pipareita, minä kirjoitin tämän vuoden viimeisen kouluhomman valmiiksi ja palautin. Nyt onkin outo olo, kun ei ole yhtään deadlinea enää eikä tarvitse miettiä esimerkiksi huomiselle mitä työtä tekisi. Ei tarvitse tehdä mitään. Todella kummallista. Kokonaisuudessaan koulua on jälellä enää kolmen kurssin ja opinnäytetyön verran. Ei ollenkaan paha!

Huomenna olisi varmaan hyvä käydä ulkoilemassa jossain porukalla, kun kerrankin pääsee ulos valoisaan aikaan. Aurinkohan ei Turussa ole pahemmin paistellut joulukuun aikana, joten kyllä tässä alkaa valoa jo kaivata vähitellen. Onneksi pimeys ei ole päässyt mitenkään pahasti niskani päälle tänä vuonna ja nythän tässä jo ihan parin päivän päästä ollaan taas matkalla valoisempia aikoja. Jouluna sillä valolla ei niinkään ole merkitystä, sillä tärkeintä on yhdessäolo perheen kesken. 🤍

Joulua itseään en jaksaisi millään enää odottaa yhtään. 😁