Otsikossa on kaksi aivan eri asiaa, mutta jotka mun elämässä käynnistyivät samasta jutusta. Vaikuttajamedian kesäjuhlien jälkeen päätin vihdoin aloittaa vaatekaapin tyhjennys -projektin. Kun sanoin siitä instassa, pyydettiin esittelemään mun vanhoja (ja uusia) asukuvia. Mun eka blogihan perustui asukuviin ja myöhemmin ihan vaan kuviin elämästä. Sittemmin minä olen muuttunut, blogi on muuttunut ja nyt minusta tuntuu tosi hyvältä palata vanhoihin juttuihin. Naimisiinmenon myötä nimeni on muuttunut, mikä väistämättä ajaa minut muuttamaan myös somenimeni. Kun vain tietäisi mihin muuttaisi.

Eilen kaivellessani niitä vanhoja asukuvia, alkoi houkuttaa mun ekan blogin nimi: Väkitukkoilua. Se vaan ei tietenkään nimenä kerro mitään muille kuin järviseutulaisille. Myöskään rakas aviomieheni ei lämpeä väkitukkoilulle. Toisaalta käymäni somekoulutuksen mukaan etunimi sukunimi olisi paras nimi somessa. En vain tiedä haluaisinko uutta nimeäni internetiin ihan joka paikkaan.

Vaatekaapin tyhjennys on edennyt tänään siihen vaiheeseen, kun makkarin lattia on täynnä erilaisia kasoja. Vaatteet, jotka jäävät ja jotka eivät jää. Se kasa, joka ei jää, on tällä kertaa onneksi korkeampi. Ihmeellisiä nukkaantuneita toppeja ja t-paitoja sitä ihminen säilyttää kaapissaan vuodesta toiseen. Ei voi kuin pyöritellä silmiä. Vielä olisi urheiluvaatteet katsomatta läpi, kunnes olen niissä vaatteissa, joita olen tässä vuoden sisään jopa käyttänytkin. Tuntuu niin hyvältä saada tilaa muulle romulle (pojan vaatteille) ja vaatesäilytystä tosi paljon väljemmäksi.

On myös ihan kutkuttava ajatus ottaa enemmän asukuvia. On kutkuttava ajatus ylipäätään pukeutua jotenkin muuten kuin näissä kuvissa. Kuukauden päästä on pakko, kun palaan töihin. 🙂

Tämä on kai se paras hetki elämässä pari kertaa vuodessa, kun voi todeta loman alkaneen. Mulla alkoi tänään siis loma ja takaisin töihin menen toukokuun viimeisenä päivänä. Viimeisin reilu kuukausi töissä on ollut aikamoista touhuamista, joten voin sanoa loman todella tulevan tarpeeseen. Ei sillä, ei mulla enää paljon ole töitä ylipäätään jäljellä ennen äitiyslomaa, mutta silti pieni tauko töihin tekee just nyt hyvää.

Tahkis menee vielä perjantaina töihin, mutta sen jälkeen hänkin jää lomalle ja meillä on tietysti jo lomasuunnitelmat tehtynä. Ensimmäinen viikko ollaan reissussa Pirkanmaalla, palataan sieltä Turkuun käymään ja sitten lähdetään vielä Satakuntaan. Loman viimeiset päivät on tarkoitus tuhlata Turussa lastenvaunujen valikoinnissa ja eipä pahitteeksi olisi käydä sänkyä sun muuta tavaraa myöskin katselemassa.

ENNEN KUIN MIHINKÄÄN VOI LÄHTEÄ

Kaikenlaista tehtävää tässä toki on ennen kuin mihinkään lähteä, kun tarvitsee vähän siivoilla paikkoja, jotta on sitten mukava tulla takaisin sekä tietysti itse pakkaaminen. Reissukohteemme lähellä sijaitsee pari kansallispuistoa, joten retkeilyyn täytyy varautua ainakin.

Perjantaina vien auton näytille korjaamosedälle, koska huomasimme viikonloppuna siitä kuuluvan jotain ihmeen kilinää konepellin alta. Tietenkään sitä ääntä ei nyt arkena ole kuulunut, mutta olinkin kaukaa viisas ja kuvasin videon silloin kun se ääni kuului. On jotain, mitä korjaamosedälle sitten esitellä, jos vikaa ei korjaamon pihassa kuulu eikä näy. Ja jos vika onkin laturissa tai hihnapyörässä, haluan sen kuntoon ennen kuin lähdemme ajamaan vähän pidempää matkaa.

Olen niin kyllästynyt näihin auto-ongelmiin, vaikka onneksi ne eivät ole olleet mitään kovin suuria tähän asti. Onneksi enää ei ole jäljellä kuin kuukausi, kun tarvitsen autoa päivittäin.

HELATORSTAIN HELLE

Huomenna on kova pyrkimys mennä käymään metsässä, vaikka tulossa onkin kunnon hellepäivä. Joku parin kilsan lenkki olisi kiva kiertää ja ollaankin tässä koitettu miettiä kohdetta (ehkä Paimioon?). Mä en ole tällä viikolla vielä kamalasti liikkunut, kun maanantai meni täysin palautuessa viikonlopusta ja eilen kävin osteopaatilla, joka taas teki taikojaan. Sekin väsytti, mutta silti illemmalla käytiin kuvailemassa ihanasti kukkivia kirsikkapuita sekä kaupassa. Olin hämmentynyt illan lämmöstä, ihan kuin kesä! Enää tervapääskyt puuttuvat! Niitä olen odottanut jo monta viikkoa. Ehkä pian! Näin nimittäin eilen ja tänään töissä jo toisen rotuisia pääskysiä, sellaisia jotka asustavat joka kesä meidän terminaalissa.

Nyt on pakko lopettaa nämä höpinät ja nostaa jalat kohti kattoa. Vasta pari päivää ollut lämmin ja mulla on jo nilkat ihan turvoksissa. Toivon, että ihan koko loma ei ole tällainen turvotuksen osalta. Noh, ainakin on tarkoitus liikkua joka päivä, joten ehkäpä nestekierto toimii vähän paremmin kuin toimistossa pönöttäessä.

Seuraa seikkailujani instassa! 🙂