Muistatko vielä Jenkkikassin? Rehellisesti sanottuna itsehän en muista, vaikka jotain tuttua niissä silti on. Jenkkikassi sai alkunsa vuonna 1952 Olympiaurheilijoiden urheilukassina ja myöhemmin isäni mukaan Jenkkikassi oli kaikilla työmiehillä eväskassina. Ehkäpä siis olen kassiin törmännyt joskus 90-luvulla ja nyt ainakin olen, kun Jenkkikassin tuotanto siirtyi henkilöille, joista yhtä olen seurannut instassa jo pitkään.

Minusta Jenkkikassi on jotenkin todella herkullinen ja ihanan käytännöllinen. Malleja löytyy muutamia erilaisia: perinteinen ja putkimallinen. Parasta on se, että kasseja on myös monessa eri koossa. Kaikkeen tekemiseen siis löytyy omansa. 😊

Kasseihin mahtuu hyvin meidän kaikkien uintikamat, jopa minun omat L-kokoiseen putkikassiin (kaksi pyyhettä, uimapuku, kosmetiikka, uimalasit, uimalakki ja vaihtovaatteet). Lapsen S-kokoiseen kassiin mahtui reissuun mukaan kaikki mahdolliset lelut, jotka hän tahtoi mukaan. Uimisen lisäksi olen ajatellut pakata omani mukaan tulevalle Helsingin reissulle toukokuussa, kun menen yhdelle kurssille viikoksi.

Lapsen S-kokoinen kassi on tosi näppärän kokoinen, kun se on aika pieni, mutta kuitenkin tilava. Saattaapi olla, että lainaan joskus itse sitä jollekin kauppareissulle esimerkiksi.

Sellainen perinteisen mallinen Jenkkikassi olisi myös oiva valinta arkilaukuksi. Sen voisi ottaa mukaan töihin, matkalle tai kauppaan.

Jos sulta puuttuu tällainen kaikkeen käyttöön sopiva kassi, näitä saa nettikaupasta tai käymällä Alavudella Jenkkikassin myymälässä. Aukioloajat kannattaa tarkistaa ennen Alavuden reissua. Itse ainakin taidan piipahtaa, jos joskus ajellaan ohi sopivasti.

Otsikossa on kaksi aivan eri asiaa, mutta jotka mun elämässä käynnistyivät samasta jutusta. Vaikuttajamedian kesäjuhlien jälkeen päätin vihdoin aloittaa vaatekaapin tyhjennys -projektin. Kun sanoin siitä instassa, pyydettiin esittelemään mun vanhoja (ja uusia) asukuvia. Mun eka blogihan perustui asukuviin ja myöhemmin ihan vaan kuviin elämästä. Sittemmin minä olen muuttunut, blogi on muuttunut ja nyt minusta tuntuu tosi hyvältä palata vanhoihin juttuihin. Naimisiinmenon myötä nimeni on muuttunut, mikä väistämättä ajaa minut muuttamaan myös somenimeni. Kun vain tietäisi mihin muuttaisi.

Eilen kaivellessani niitä vanhoja asukuvia, alkoi houkuttaa mun ekan blogin nimi: Väkitukkoilua. Se vaan ei tietenkään nimenä kerro mitään muille kuin järviseutulaisille. Myöskään rakas aviomieheni ei lämpeä väkitukkoilulle. Toisaalta käymäni somekoulutuksen mukaan etunimi sukunimi olisi paras nimi somessa. En vain tiedä haluaisinko uutta nimeäni internetiin ihan joka paikkaan.

Vaatekaapin tyhjennys on edennyt tänään siihen vaiheeseen, kun makkarin lattia on täynnä erilaisia kasoja. Vaatteet, jotka jäävät ja jotka eivät jää. Se kasa, joka ei jää, on tällä kertaa onneksi korkeampi. Ihmeellisiä nukkaantuneita toppeja ja t-paitoja sitä ihminen säilyttää kaapissaan vuodesta toiseen. Ei voi kuin pyöritellä silmiä. Vielä olisi urheiluvaatteet katsomatta läpi, kunnes olen niissä vaatteissa, joita olen tässä vuoden sisään jopa käyttänytkin. Tuntuu niin hyvältä saada tilaa muulle romulle (pojan vaatteille) ja vaatesäilytystä tosi paljon väljemmäksi.

On myös ihan kutkuttava ajatus ottaa enemmän asukuvia. On kutkuttava ajatus ylipäätään pukeutua jotenkin muuten kuin näissä kuvissa. Kuukauden päästä on pakko, kun palaan töihin. 🙂