Raision Somersojan puronvarsilehto ja Pähkinäpolku
5
Meidän Vakkavuoren reissun jälkeen twitterissä minulta kysyttiin miksi olemme käyneet niin usein Paimiossa luontoretkeilemässä. Vastaus on hyvin helppo: ”koska siellä on hieno luontopolku ja muutenkin kivoja metsäreittejä”. Tasapainon vuoksi suuntasimme eilen ihan tois puol, Raisioon. Raision Somersojalla on ihan huikean kaunis puronvarsilehto ja Tahkis on monta kertaa kertonut siitä pääsevän myös vähän pidemmälle kävelylle, joten eilen käytiin tutustumassa tienooseen.
Jätimme auton puronvarsilehdon lähelle parkkipaikalle ja lähdimme siitä kohti metsää. Käännyimme vasemmalle, josta lähtee metsäautotie ja kävelimme polkua pitkin metsän viertä, kunnes reitti jatkui kohti junarataa. Ylitimme sen ja kävelimme peltoa pitkin, kunnes tulimme metsäpolkuristeykseen, josta käännyimme oikealle. Ohitimme Pähkinämäen laavun ja hiihtomajan. Hetken päästä käännyimme vasemmalle metsään. Menimme suoraan liian pitkälle ennen kuin havahduimme ja seuraavasta polkuristeyksestä lähdimme etsimään oikeaa reittiä, jota pitkin meidän piti edetä. Löysimme ja jatkoimme kallioiden päällä, joita jääkausi oli muokannut.
Kallioista näki ihmisten kulkeneen niillä paljon. En tiennyt Pähkinäpolun olemassaolosta ennen eilistä ollenkaan, joten ihmettelin ääneenkin sitä kuinka moni tuon reitin todennäköisesti tietää, kun se oli niin kulutettu.
Vähitellen meitä alkoi tulla vastaan suunnistajia sekä suo, jossa kasvoi jo aika paljon puita. Alue vaikutti siltä, että siellä on 10 vuotta sitten ollut näköalapaikat ihan oikeita näköalapaikkoja ja suokin suota. Suon jälkeen löysimme uskomattoman hienon pienen puron. Sen pohja oli osittain ihan valkoista hiekkaa ja vesi puhdasta, vaikka se suolta taisikin tulla.
Suon jälkeen reitti jatkui metsässä, jossa oli selkeästi kuljettu paljon, sillä polut olivat leveitä. Yhtäkkiä meitä jolkotteli vastaan koira ilman ihmistä. Huusin sille notta tsetse ja siitähän se innostui vain juoksemaan lujempaa karkuun. En oikein tiedä oliko hän karkumatkalla vai etsimässä emäntäänsä?
Pääsimme lopulta polkua pitkin paikkaan, josta olimme alunperin haarautuneet etsimään oikeaa reittiä. Nyt kiipesimme siinä vieressä olleelle näköalakalliolle, vaikka odotukset maisemista eivät ehkä olleet kovin suuret aiemman näköalapaikan perusteella. Tällä kertaa olimmekin tarpeeksi korkealla eivätkä puut haitanneet näkymiä. Ne vain paransivat sitä.
Evästauon jälkeen laskeuduimme hienoa kuusimetsää pitkin pelloille ja kohti puronvarsilehtoa, jossa kävimme tietysti vielä ihailemassa villinä virtaavaa puroa ja etsimässä kangasvuokkoja. Niitä emme löytäneet, vaikka joitakin valkoisia kukkasia löysimmekin.
Kotiin lähdimme 3,5 tunnin ulkoilun jälkeen. Kilometrejä kertyi vajaa 8 ja olo oli mitä mainioin tämän seikkailun jäljiltä. Kiva paikka ja hyvä peruslenkki, jonka voi käydä kiertämässä taas joskus, kun kaipaa vaihtelevia maastoja ja maisemia.
Tiesitkö, että on kiellettyä kuvata junaradalla? https://vayla.fi/ru/medialle/kuvausohjeistus
Heippa! Pitääpä tulla vinkkaamaan kun luulen että tykkäisitte Tahkiksen kanssa kovasti. Ja kun Raumalla olette, niin matkakin olisi tänne ihan lyhyt. Eli Yyterin lietteet olisi teille upea kohde. Siellä on noita lintujakin, mistä en itse ymmärrä, mutta maisemat on upeita. Helppoa kulkea pitkospuita pitkin ja kerrat kun olen käynyt olen 7han 7tsekseni saanut mennä. Itse olen lähtenyt tuolta Huhtalantien pysäköintipaikalta ja sitä voin suositella. Tämä on upea paikka ja reitti. http://www.outdoorssatakunta.fi/kohde/lietteiden-reitti-janareitti-80-km/ Olisi kiva lukea sun retkestä ja kiitos muutenkin kun innostat ulos!
Heii! Kiitos vinkistä tosi paljon, Lietteiden reitti vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta! Mikäli saan raumlaisen suostumaan Poriin joskus, täytyy käydä kahtomassa millainen paikka on kyseessä.
Kiva kuulla, jos innostaminen on onnistunut. 🙂 Ulkoilu tekee niin hyvää!
Joku hämärä muistikuva minulla asiasta saattaa olla, mutta ei sinänsä ole koskaan ollut tarvetta ajatella asiaa, kun en harrasta rautateillä kuvailua sen kummemmin. Jos viittaat tämän postauksen kuvaan, kävelin junaradan yli ja siinä kävellessä painoin nappulaa toivoen tarkennuspisteen olevan edes suurinpiirtein horisontissa keskellä.
Niin no se on aika sama, kun kuva näyttää siltä, että on kuvattu raiteilla ja saa nuoret ja tietämättömät innostumaan kuvaamaan raiteille, mikä on kiellettyä.