Hae
Mari Hietala

Lopetin arkena meikkaamisen

Minua on vuosia vaivannut se, miten kiireisiä lähtöni töihin ovat olleet. Ensin olen meikannut puoli tuntia, sitten syönyt puoli tuntia ja lopuksi vielä ajanut töihin lähes puoli tuntia. 1,5 tuntia touhuamista ennen kuin saa siirrettyä itsensä työmaalle, jonne olisi joka päivä kiva mennä tosi ajoissa, koska sitten pääsisi kotiin myös aikaisemmin.
Yli 10 vuotta siinä meni ennen kuin kamelin selkä katkesi lopulta. Asiaan vaikutti se, että olin saattanut hieman liu’uttaa itseäni miinuksen puolelle ja miinuksen takaisin tekeminen tuntuu aina olevan työläs operaatio. Niinpä päätin kuukausi sitten lopettaa meikkaamisen arkena, jotta ehtisin töihin aikaisemmin. Kuulostaako kamalalta ajatukselta? En siis tarkoita oman naamani kannalta vaan, että pystyisitkö itse moiseen velttouteen vai onko se sinulle jo arkipäivää?

Ensimmäinen päivä oli vaikea. Tuntui koko päivän niin kuin jotain puuttuisi. Seuraavana en enää muistanut koko asiaa ja kaikki viikot sen jälkeen: ei tunnu missään. Aamut ovat nyt ihania, kun ei tarvitse miettiä meikkaamista. Pesen hampaat, mietin päivän asun, syön aamupalan ja lähden. Yksinkertaista ja nopeampaa kuin ennen. Lisäksi illat ovat niin ihania, kun ei ole sitä ”eäääää pitäisi pestä nää meikit” -hommaa.

Luulen jatkavani tällä linjalla vielä jonkin aikaa, mutta hieman kyllä kaipaan meikkaamista. Se on kivaa, sillä saa ryhtiä ripsiin ja piiloteltua ihon virheitä. Hauskaa vaihtelua kuitenkin tämä olla meikkaamatta ja olen aivan ihastunut nopeisiin aamuihini. Ihana lähteä heti, kun on aamupala syöty.

Koetko sä koskaan, että meikkaamiseen menee liikaa aikaa? Vai meikkaatko edes?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *