Saavutinko vuoden tavoitteet

Olen aina tykännyt olla nopea käänteissäni enkä ole halunnut jäädä miettimään vanhaa, koska uusi on paljon jännittävämpää. Nyt kuitenkin tämän vuoden tullessa kohti päätöstään tuntuisi tyhmältä lakaista koko vuosi maton alle ja aloittaa seuraava kuin mitään entistä ei olisi ollutkaan. Menneisyys kuitenkin tekee minusta ensi vuoden minän. Olisi tyhmyyttä olla ottamatta opikseen entisestä.

Listasin tammikuun alussa tavoitteeni tälle vuodelle ja olin jaoitellut ne eri otsikoiden alle. Koti, ruoka, herkuttelu, liikunta, pukeutuminen, valokuvaus, matkustus ja blogi. Muutamat näistä ovat kokeneet muutoksen ja hyvä niin.

Kodin osalta koko paletti meni ihan uusiksi vuoden aikana. En todellakaan tammikuun alussa vielä edes harkinnut mitään muuttoa. Postauksessa mietin vain vaatteiden järjestelyä ja tietokonehuoneen siivoamista. Kävin mun vaatehuoneen kyllä läpi jo alkuvuodesta ja muistaakseni raivasin myös tietokonehuonetta hieman ennen kuin jämähdin sinne pelaamaan. Lopulta sitten tuli muutto. Yllättävää ei kai ole, että vaatevarastoni on ikuisesti työn alla. Nykyään sekainen vaatekaappi tarkoittaa sekaista tietokonehuonetta, sillä minun maallinen omaisuuteni sijaitsee nimenomaan tietokoneiden kanssa samassa tilassa.

Ruoka-tavoitteet toteutin puoliksi. Tein kerran tänä vuonna riisipuuroa ihan itse (onnistuin!), mutta kasvissosekeittoa en ole vieläkään saanut aikaiseksi.

Herkuttelun suhteen olen onnistunut yli odotusten. Vähensin suklaan syömistä huimasti enkä oikein ymmärrä enää miten olen voinut joskus syödä suklaata ihan levykaupalla. Järkyttävää!

Liikunta on toinen asia, jossa onnistuin. Ja todellakin laajensin reviiriäni Urheilupuistosta lännen ja pohjoisen väliin. Olen kävellyt tänä vuonna enemmän kuin koskaan. Olen myös lenkkeillyt metsissä enemmän kuin koskaan. Syksyllä vielä löysin joogan ja vähitellen myös lihaskuntotreenit alkavat taas houkuttaa.

Pukeutumisesta olen maininnut, että laihtuessani musta tulee kauluspaitanainen. Tämä toteutui osittain, sillä laihduin kyllä, mutta vieläkään käsivarteni eivät mahdu kuin ihan pariin omistamaani kauluspaitaan. Täytyy laihtua lisää.

Valokuvaus on tänä vuonna kulkenut vähän tuossa sivussa. Perustaidot pysyvät yllä, mutta en varsinaisesti ole kokenut kehittyneeni. Loppuvuodesta kiinnostus kuvaamista kohtaan on noussut, joten ehkä se tästä taas.

Matkustus jäi vain haaveeksi. En vieläkään ole valmis lentokoneeseen. Sitä paitsi ilmastonmuutospuheet saavat miettimään kannattaako mun edes opetella lentämään. Matkustin kuitenkin ihan kotimaassa, että ei tässä pelkästään paikoillaan ole pysytty.

Blogi – niinpä, ikuinen salaatti. Olen postannut aika paljon muustakin kuin jalkapallosta ja itse koen sen hyväksi niin. Tykkään kirjoittaa niitä näitä, hyvinvoinnista ja myös kosmetiikasta.

Kokonaisuudessaan tämä tuntuu vuodelta, kun eri asiat menivät vihdoin eteenpäin. Uuden vuoden lupaukset olivat kerrankin muutakin kuin sanahelinää.