Me käytiin viikonloppuna hotellilomalla Helsingissä ja oli kyllä virkistävää. Ohjelmassa oli Vaikuttajamedian kesäjuhlat ja siksi siis lähettiin käymään Helsingissä. Koska pääkaupungista ei pääse iltamyöhään junalla pois, oli pakko taas ottaa hotelli. Ja sehän ei siis yhtään haitannut, hotellilomailu on ihan parasta!

En ollut aiemmin Vaikuttajamedian missään kinkereissä ollutkaan, joten oli aikakin jo käydä näyttäytymässä. En tosin ehtinyt ihan kaikkia jututtaa, kun oltiin varattu ravintola illaksi ja ehdin olla bilettämässä vain pari tuntia. Pääsin silti nauttimaan viinitastingista (kiitos vaan Sarkasmia ja shampanjaa sekä Viiniposti) ja herkuttelemaan juustoilla sun muilla.

Asukriisi oli läsnä ennen juhlia, kunnes ihan viime hetkellä muistin omistavani Hujauksen Pouta-mekon. Kenkinä mulla oli tyylikkäästi Birkenit, jotka huomasin olevan rikki vasta kun saavuimme hotellin aulaan. 😀 Kotimatkalla lähti uudet tilaukseen. Ihmisellä on pakko olla yhdet terveyssandaalit, ei tule kesää ilman.

Juhlissa herkuteltiin juustojen lisäksi Oikian sipseillä

Juhlapaikkana oli MOW

Alkoholin juomisesta sanon sen verran, että a) pohjalaiseen sieluuni sattui kuinka vähän join, b) pohjalainen sielu iloitsi siitä kuinka paljon viiniä oli tarjolla ja c) en uskaltanut naukkailla ihan kauheasti (koska humalassa oleminen on nykyään epämiellyttävää). Kohta c: siis kuinka helvetin ärsyttävää on se, jos kieli ei käänny suussa.

Vaikuttajakekkerit itsessään olivat erittäin tervetullut tuulahdus tähän tasaiseen arkeen. Mun on vuosien aikana tullut niin huonosti käytyä missään bileissä ja se on ihan tyhmää. Verkostoituminen on mahtavaa ja muutenkin kivempi heittää tyhmää läppää livenä kuin instassa, jossa läppä ei edes toimi samalla tavalla.

Ehkä ensikerralla biletän myöhempään, kun lapsi on jo vähän isompi. 🙂 Kiitos Vaikuttajamedia ja VAMA Network kesäjuhlista! 🙂

Meillä on ollut tässä tällainen pieni salaisuus kuukauden verran, kun päätimme mennä naimisiin Turun hääyössä. Huomasimme tällaisen tapahtuman kesäkuun loppupuolella ja mietimme jonkun aikaa pitäisikö repäistä. 3.7. oli viimeinen ilmottautumispäivä, jolloin viimeisetkin ajat alkoivat huveta. Niin sitten varattiin Turun tuomiokirkon Tarkk’ampujan kappelista kellonaika 22:30 ja alettiin miettiä kutsukorttien lähettämistä.

Siinä sitä sitten riittikin ihmettelyä millaiset kortit sitä väkertäisi ja pääsinkin harrastamaan vuosien tauon jälkeen korutekstausta. Lopulta kutsuista tuli tosi kivat, mutta en minä olisi yhtään enempää jaksanut askarrella.

Sormuksia metsästettiin ensin ketjuliikkeistä, mutta lopulta päädyimme Kaskenkadulle Mika Mäkisen pajalle katsomaan olisiko siellä jotain meidän näköistä. Halusin kaksi sormusta, joten hetken joutui mietiskellä, mitä laitetaan. Vihkisormus oli suhteellisen selvä, sininen kivi piti saada. Tässä kuvassa on tosin punainen kivi ja sormus on ohuempi kuin minulle tuli.

Koska kyse oli postilaisten häistä, lähetimme kortit vuoden 2014 joulumerkeillä ja 2009 ikimerkeillä. Sukulaiset saivat joulumerkit ja ystävät saivat näköisensä ikimerkit.

Kultaseppä oli jäämässä lomalle 18.7., mutta hän lupasi sormukset meille ennen hääyötä. Olikin kiva yllätys, kun hän soitteli heinäkuun puolivälissä, että nyt sais tulla. Laitoin toisen sormuksen sormeen ja sen jälkeen yritin piilotella sitä instastoryissa, ettei kukaan huomaa. 😀

Samana päivänä ennen sormusten saamista kävin sovittamassa potentiaalista mekkoa Miia Halmesmaan työhuoneella. Hänellä oli yksi ruusukultainen mekko, joka mätsäsi kivasti sormuksiin. Tilasin sen, joten ei tarvinnut sitäkään enää ressata.

Tukka kaipasi freesausta, joten istahdin kampaajan penkkiin paria viikkoa ennen häitä. Laitettiin ruskeaa ja olen muuten aivan rakastunut näihin hiuksiin! ♥

Kengät, se oli hankalin. Tilasin ensin yhdet Vamskon korkkarit, mutta aivan liian korkeat minulle. Sitten tilasin Palmrothilta alesta ballerinat ja ne päätin pitää. Halusin turkoosia ruusukultaisen mekon kanssa.

SITTEN MENTIIN NAIMISIIN

Eilen koitti sitten se päivä, kun kävin hakemassa häätukan Liinulta Kampaamo Halosta ja vähitellen sitä piti meikatakin illan aikana. Se vähän jännitti, koska kyse oli häämeikistä ja olin käyttänyt luomivärejä joskus vuosia sitten tositarkoituksella. Korkkasin vuosi sitten hankitun Christian Diorin paletin ja pistin sutien. Sain kuulkaa jopa eyelinerit onnistumaan, huhhuh! Olin jopa niin uskalias, että käytin aivan uutta meikkivoidetta, puuteria ja ripsiväriä, vaikka tätä tuskin suositellaan häiden alla. Kun ei yhtään tiennyt, miten meikit toimivat. Onneksi oli tuuria ja kaikki pysyi hienosti, ripsivärikin oli niin kiva, että laitoin sitä tänäänkin!

Hääkimpun hain Cittarin kukkakaupasta Kupittaalta samalla, kun hain pari Mbakeryn torttua ja niitä uusia meikkejä. Kun saatiin kaikki valmiiksi illalla, päätimme lähteä paria tuntia ennen papin tapaamista keskustaan. Kävimme juomassa puoliksi yhden mustaherukkasidukan Koulun terassilla. Herätimme hieman huomiota, koska kiikutin hääkimppua mukanani.

Koulusta kipitimme kirkon pihaan odottelemaan kauheassa tuulessa. Otettiin parit kuvat ennen kuin lähdimme etsimään oikeaa ovea kirkon takaa ja sieltähän se löytyi.

Meille osui hauskasti sama pappi kuin ristiäisissä ja vihkitilaisuus oli tosi ihana! Tietysti. 😀 Astelimme kirkosta ulos avioparina ja menimme nauttimaan porukalla skumpat kirkon tarjoamana. Naimisiinmeno Turun hääyössä oli tunnelmaltaan niin mahtavaa ja etenkin pimeä elokuinen yö ihan mieletön. ♥

Kuva meistä ennen vihkimistä löytyy mun instatililtä.