Hae
Mari Hietala

Kuusimetsä, pakko päästä

Koska tätä viikonloppua siunattiin upeilla kevätkeleillä, on meidän pitänyt ottaa ilo irti auringonpaisteesta sekä eilen että tänään. Eilen kävimme pitkällä aamulenkillä ja tänään täytyi päästä metsään. Oli vain kamalan vaikea päättää mihin metsäkohteeseen suuntaamme, kun useimmat kiertämämme luontopolut ovat ilman luntakin märkiä ja toisaalta näin raskaana menen mieluiten paikkaan, jossa on vessa. Ehdotin lopulta Ruissaloa ja Honkapirtin hernekeittoa, vaikka ajatus hieman ahdisti koronan kannalta. Muutakaan en keksinyt. Oikeasti tiesin, että kuusimetsä on se juttu, jota tarvitsen nyt. Halusin metsän, jossa ei ole muita ja saa syödä rauhassa ilman koronauhkaa. Ruissalo kun kuhisee ihmisiä aina, kun aurinko paistaa.

Mistä sitten löytyy kuusimetsä varustettuna jollain luontopolun tapaisella ja vessalla? Vakkavuorelta ainakin. Rakastan sitä osuutta, joka johdattelee kulkijan syvemmälle metsään Vakkavuoren juurelle. Upeita kuusia, joiden oksien välistä aurinko paistaa ja tintit möykkäävät.

kuusimetsä

kuusimetsä

Vakkavuori ei välttämättä raskaana olevalle ole se paras valinta, kun ei saisi kuitenkaan liian raskasta urheilua harrastaa. Alueella ei oikein voi välttyä kiipeilyltä ja se on usein ilman raskauttakin hengästyttävää. Nyt vielä lumi toi omat haasteensa tähän retkeen, mutta taisi loppujen lopuksi tehdä vain hyvää. Ainakaan liitoskivut eivät tänään vaivaa ja muutenkin olo on mukavan pirteä.

metsäretki

eväät

metsäretki

metsä

Oli ihanaa palata taas metsään ja yrittää imeä sen terveyttä edistävää taikuutta itseensä. Muita lintuja emme oikein kuulleet kuin talitinttejä. Yksi etäinen korpin rääkäisy ja Tahkis sanoi palokärjen huutaneen jossain. Minä kahlasin juuri silloin hangessa, joten en kuullut kunnolla sitä. Lopuksi korkealla taivaalla näimme vielä kotkan liitelemässä.

Vakkavuoressa hieman harmittaa se, että siellä ei kulje mitään merkittyä ympyräreittiä, vaikka metsää kyllä piisaa. Kerran olemme kävelleet sieltä peurojen polkuja pitkin Viksbergiin ja takaisin, mutta matkalla oli kyllä aikamoista risukkoa välillä enimmäkseen onneksi upeiden maisemien lisäksi.

Jos hieno näköalapaikka houkuttelee, suosittelen tätä kohdetta. Kannattaa kuitenkin odotella viikko tai pari, kunnes lumet ovat sulaneet kunnolla, sillä nyt oli todella jäinen polku alkuun ja korkeammalle noustessa hieman upottava.

Lauantain viettoa ulkona ja lastentarvikeliikkeissä

*Sisältää mainoslinkkejä

Vitsi mikä ihana kevätpäivä tänään on ollut! Tiedän, on helmikuu, mutta saa sitä varmaankin kevääksi kutsua, jos aurinko paistaa, lumet sulaa ja ulkona on 8 astetta lämmintä. Meillä tämän lauantain ohjelmaan kuului pitkä aamulenkki sekä surffailua turkulaisissa lastentarvikeliikkeissä, jaiks!

Pitkä aamulenkki viikonloppuna joko lauantai- tai sunnuntaiaamuna on kuulunut meidän harrastuksiin oikeastaan parisuhteemme alusta asti. Ainakin siitä lähtien, kun muutimme asumaan Raisioon. Minä patalaiska sohvaperuna opin nopeasti itseäni todella paljon urheilullisemman miehen kanssa kykeneväni kävelemään pitkiäkin matkoja ja lisäksi sen, että kävelylenkeistä tulee aina todella hyvä olo. Varsinkin niistä aamulenkeistä.

Tämä talvi on ollut ensimmäinen suhteemme aikana, kun olemme olleet todella laiskoja liikkumaan etenkin arkena. Viikonloppuisin on sentään yritystä, mutta koko talven arki-illat ovat kuluneet enimmäkseen sisällä, vaikka silloin tällöin sentään on kammettu itsemme ulos. Se on vähän rassannut minua, mutta toisaalta tammi- ja helmikuussa on ollut omat pienet syynsä laiskottelulle, kun on vaan kertakaikkiaan ollut sääolosuhteet, jolloin ei ole huvittanut lähteä. Joko todella kylmä tai sitten vaarallisen liukasta. Onneksi nyt päästään talven paremmalle puolelle, kun voidaan alkaa puhua kevättalvesta. Tänään lenkkeilyolosuhteet olivat paremmat kuin voisi edes toivoa. Tulipahan myös samalla todettua, että kykenen edelleen kävelemään yli kahdeksan kilometriä, vaikkei tässä raskausaikana ole moisia määriä tullut ulkoiltua.

aurajoki

Vähän noista pidemmistä kävelyistä tuntuvat erinäiset liitokset ottavan osumaa, joten aamulenkin jälkeen lähdimme kierrokselle lastentarvikeliikkeisiin. Vähän jännitti koko ajatus, koska lapsiin liittyvät asiat ovat täysin uusia minulle. Onneksi olen aikoinaan joskus käynyt alan kaupassa, sillä ammattikorkea-aikaan ystäväni oli töissä lastentarvikeliikkeessä. Siellä seikkailin vaunujen ja turvakaukaloiden keskellä.

Lastentarvikeliikkeissä myydään helpotusta liitoskipuihin. Niistä nimittäin saa ihania *imetystyynyjä, joita voi käyttää unikaverina öisin. Liitoskipuihin auttaa, kun laittaa tyynyn jalkojen väliin. Normaali tyyny on hieman hankala mielestäni, mutta imetystyyny, ah sitä autuutta. Nukuin jo päiväunet hänen kanssaan.

doomoo

Seuraavaksi voisi taas vaihteeksi syödä jotain ja hei, mulla on viimeiset sentit jäljellä Hnetur-paitaa. Sen taidan hoitaa tänä iltana loppuun.