Tiedän olevani liian innoissani viileydestä ja lähestyvästä syksystä, sillä nyt eletään kuitenkin vielä heinäkuuta ja heinäkuu pitäisi pyhittää kesästä nauttimiselle. En silti malta olla sanomatta, että kun tuo syksy nyt tuolta tulee kuitenkin, uskon monilla alkavan neulontahammasta kolottaa. Mikä sen parempaa kuin neulominen, tee ja pimenevät illat? On myös varmasti olemassa ihmisiä, joita kiinnostaisi aloittaa neulominen, mutta ei oikein tiedä miten? Niinpä tässä tulee minun versioni aiheesta miten aloittaa neulominen tai ainakin tarina siitä, miten minä sen tein.

Minulla oli ennen neulomisharrastuksen aloittamista ihan sama tausta kuin kaikilla muillakin kuolevaisilla. Koulussa viimeksi koskenut puikkoihin eikä minkään valtakunnan muistikuvaa, miten aloitussilmukka tehtiin. Kuitenkin ajatus villapaidan tekemisestä houkutti, kun törmäsin Iines Aaltosen blogipostauksiin aiheesta. Halusin kokeilla kuinka neulominen sujuu, kun geenit siihen ainakin ovat kovin suotuisat. Ja kyllähän sitä lopulta tuli paita tehtyä. Sitten vähän pipoja, villasukkia ja taas joku paita…

En ole nopea neuloja. Nyt vasta neulon oikeaa mielestäni suhteellisen nopeasti, mutta en silti siis neulo tuntitolkulla koskaan vaan hyvin pienissä pätkissä. On jotain ADHD:n vikaa nimittäin ja mieluummin pilkon isot projektit pieniksi osiksi, jotta ne edes joskus valmistuisivat.

Tahkiksen riddariin enää 4 cm pohjavärillä ja sitten saa aloittaa kaarrokkeen tekemisen.

MITEN ALOITTAA NEULOMINEN?

1. Etsi jokin ohje, jonka haluat toteuttaa. Joku yksinkertainen, helppo, joku mistä ajattelet selviytyväsi. Vaikka juuri Iineksen blogista tai mikä ettei islantilainen villapaita, jos vain löydät langat sitä varten. Islantilaista villapaitaa varten tarvitset opuksen aiheesta, niitä saa ainakin *täältä. Ensimmäisenä työnä muhkea pipo on myös hyvin helppo ja nopea tehdä, netistä löytyy googlettamalla ohjeita kyllä.
2. Kun et muista, miten aloitussilmukka tehdään ja miten silmukat ylipäätään luodaan: googleta. Youtubesta löytyy KAIKKEEN neulomiseen liittyen ohjevideo. Alussa videoita voi joutua tuijottelemaan paljonkin, mutta yksi asia kerrallaan silmukat ja tekniikat oppii kyllä. Voit myös liittyä facebookin neulontaryhmiin.
3. Välineiden hankintaan suosittelen malttia. Et tarvitse kaapillista lankoja ja kaikkia maailman puikkoja heti. Itse hankin projekti kerrallaan. Muutamia vyyhtejä minulla on huvikseen hankittuna, mutta nekin ovat nyt yli vuoden kaikki maanneet koreissaan, kun en ole ehtinyt. Koko ajan on jotain muuta puikoilla ja etenkään itselleni en tunnu ehtivän neuloa mitään. Jos haluat panostaa puikoissa, osta merkkiä Chiaogoo (näitä kyllä oikeasti suosittelen pyöröpuikoiksi, ovat hyvät!), mutta sukkapuikoiksi mielestäni kelpaa ihan hyvin suomalainen perinteinen Novita. Itselläni on esimerkiksi *nämä 3,5 mm puikot käytössä.
4. Mistä ostaa lankaa ja mitä lankaa? Riippuu aivan siitä, mitä olet tekemässä ja millainen ajatusmaailma sinulla on sen suhteen, mitä ja ketä haluat suosia rahoillasi. Suomessa on ihan miljoonittain pienen pieniä paikallisia lankakauppoja, joista saa kaupan itse värjäämiä ihania vyyhtejä. Parasta näissä tietysti on se, että heillä kaikilla on verkkokaupat. Itse asioin Turussa Ilossa kun haluan tehdä villasukat (Aaran Aatos on ollut ahkerassa käytössä), islantilaislankoja kärkyn turkulaisesta RainboWoolista, aivan mielettömät sävyt löytyy Lankakaapista, kuten myös Wool Me Once Fibersista ja Titityystä tilaan kaiken muun, jos muualta ei löydy. Perinteistä suomalaisten suosimaa Novitaa toki löytyy kaikista marketeista. Itse en ole pian vuoteen ostanut muuta kuin islantilaislankaa, kun ei tässä raskausaikana ole niin ahkerasti tullut neulottua paitsi nyt viime metreillä yritän saada Tahkiksen riddarin valmiiksi.
5. Entä inspiraatio? Kannattaa seurata instassa neulontatilejä tai etsiä tietyllä hashtagilla. Esim. #muhkupipo, #neulominen, #riddari… Mitä nyt ikinä haluaisitkaan tehdä.

Lehtisateessa-villasukat ja jonkun sortin myssy vauvalle tulossa…

Näistä sävyistä tulee joskus vielä paita minulle.

Toivottavasti tästä pienestä listasta on jotain apua orasvaan neuloosiin. 🙂 Itse taidan nyt mennä jatkamaan neulomistouhuja! 😀

Normaaliin raskauteen ei kovin montaa ultraa kuulu, vain kaksi. Ihan alussa niskapoimuhommat ja sitten rakenneultra myöhemmin. Sen jälkeen vauvaa odotellaan vähän niin kuin laivatkin seilaa, tuurilla (no okei, neuvolan kanssa, mutta siis näkemättä mahan sisälle). Jos kaikki siis sujuu hyvin koko ajan, ei ylimääräisille ultrille ole tarvetta. Osalle tehdään kuitenkin vauvan painoarvio esimerkiksi raskausdiabeteksen takia. Minä melkein ”säästyin” tällaiselta painoarviolta, mutta sf-mitan huidellessa yläkäyrällä, päätti lääkäri lähettää minut ultraan ja toisaalta neuvolatäti tuumasi eilen, ettei oikeasti vain osaa sanoa, miten päin vauva mahassani on. Jos siis minulla ei olisi ollut ultra-aikaa tänään, hän olisi itse laittanut lähetteen.

Ei minua yhtään haitannut ylimääräinen ultra. Kyllähän sitä mahassa kasvavaa vauvaa voisi tuijotella päiväkaudet, kun raskausaikana vähän väliä olisi mukava tietää, mitä tuolla sisuksissa oikein tapahtuu ja miten päin siellä nyt ollaan. Esimerkiksi eilen tunsin ihan järkyttävää kipua häpyluuliitoksessa, kun vauva ilmeisesti käänteli päätään. Olin varma, että hän yrittää tulla ykkösellä ulos tuolta, mutta sitten onneksi rauhoittui. Halusin sitä paitsi myös tietää olenko onnistunut raskausdiabeteksen myötä kasvattamaan 5-kiloisen mötkylän vai vieläkö saan luvan synnyttää alateitse.

Mitäs luulette, miten kävi? 😀

PAINOARVIO: NORMAALI

Ei hän nyt niin valtava ole. Arvion mukaan vähän vajaa kolme kiloa on nyt paino hänellä. Sukupuoli pysyi edelleen samana kuin rakenneultrassa, mitä nyt en hirveästi epäillyt, sillä poika harvemmin voi tytöksi muuttua ilmeisesti.

Olin huojentunut, sillä eniten pelkäsin sitä, että olen jäätelöä syömällä kasvattanut hänestä jäätävän kokoisen ja lopulta joudutaan leikata, kun en pystyisi muuten synnyttää häntä. 😀 Myöskään lapsiveden tilalla ei ollut jäätelöä eikä sitä myöskään ollut mitenkään normaalia enempää. Ehkä nämä molemmat selittävät sen, että oma painoni on noussut hyvin maltillisesti tässä raskaudessa? Luku on tällä hetkellä noin 13 kg, mutta väitän siinä olevan mukana tätä ihanaa helleturvotusta, jota on ollut jo kuukauden verran.

Tällainen painoarvio teki minut entistä onnellisemmaksi. Ei käynnistysaikaa, ei mitään ylimääräistä säätöä ja kun siis vauva oli myös ihan oikeassa asennossa jo odottelemassa. .Ei ulkokäännöksiä eikä siis mitään muuta kuin raivokasta neulontaa, jos nivelet suovat. Saan ihan rauhassa temmeltää ja nauttia näistä viimeisistä päivistä, ehkä viikoista. Saan toivottavasti kokea synnytyksen, joka spontaanisti lähtee käyntiin sitten kun lähtee. 🙂

PS. Mun paastoarvo oli eilen ensimmäistä kertaa alle 5!! Käsittämätöntä miten nuokin arvot voivat yhtäkkiä vain parantua tuolla tavalla. Nyt on siis 38+0 meneillään.