D-VITAMIININ PUUTOS

Luin viime vuoden joulukuussa Susannan postauksen raudanpuutteesta ja jokin siinä alkoi vaivata niin paljon, että marssin lääkäriin ja kerroin haluavani mittauttaa ferritiiniarvoni. Lääkäri lisäsi pari omaa mitattavaa asiaa listalle ja yksi niistä oli D-vitamiini.

Olin väsynyt, hiukseni voivat huonosti, verenpaine oli hieman omaan makuuni korkea ja olin aika kärttyinen. Kärttyinen olen ollut aika usein, etenkin juuri väsyneenä. Tuntui myös, etten pystynyt laihtumaan, vaikka kuinka söin mielestäni normaalisti. Aiemmin syksyllä olin tajunnut kuinka kuiva iho mulla on. Koko marraskuun olin käytännössä kipeä, flunssa ei meinannut millään parantua.

Tuloksia alkoi tipahdella vähitellen ja kyllähän sieltä puutostiloja löytyi. Niin rautavarastoista kuin D-vitamiinistakin. Aloin syödä päivittäin lääkärin määräämää D-vitamiinia ja hieman harvemmalla tahdilla rautaa. Oloni parani lähes välittömästi, jo viikossa tunsin itseni paljon pirteämmäksi.

Kuukauden tai parin päästä huomasin, ettei tukka enää lähde päästä samalla tavalla kuin ennen ja oikeastaan hiukseni olivat helmikuun lopulla jo paljon paksumman tuntuiset. Ainoa miinus oli influenssa, joka pääsi kaikesta huolimatta jylläämään ja sen seurauksena olin taas lähes kokonaisen kuukauden kipeänä.

Lopetin D-vitamiinin syömisen maaliskuun lopulla, mikä näin myöhemmin ajateltuna saattoi olla hieman tyhmää. Olisi hyvin voinut jatkaa vielä huhtikuun. Kuvittelin saavani auringosta tarpeeksi D-vitamiinia, mutta ilmeisesti näin ei käynyt, sillä hiukseni alkoivat taas pudota päästä toukokuun puolivälin jälkeen ja sulkasatoa on riittänyt koko kesän.

Kävin syyskuussa mittauttamassa taas ferritiinin ja D-vitamiinin. Ferritiini on jatkanut kivasti nousuaan, joten siitä ei tarvitse olla enää niin huolissaan enkä ole raudan syömisen aloittamisen jälkeen kokenut kärsiväni raudanpuutosoireista, sillä aiempien hemoglobiinin nostamis -hommien perusteella tiedän raudan imeytyvän itselläni tosi hyvin. D-vitamiinista sen sijaan mulla on edelleen puutos.

Olen nyt 2 viikkoa syönyt D-vitamiinia ja olen piristynyt taas ihan silmissä. Hiuksia lähtee edelleen, mutta ehkä ne alkavat taas pysyä päässä jossain vaiheessa. Jotenkin tuntuu myös, etten ole enää ihan niin pessimisti tai jopa masentunut mielialaltani. Olen nimittäin pari viikkoa sitten herännyt ajatukseen, etten tiedä missä mun optimismi menee ja oli tosi vaikea ajatella iloisen keveästi mistään. Se oli tosi outoa. Nyt olen viikon verran huomannut iloisen keveyteni palanneen ihan vähän.

D-vitamiinista olenkin sitä mieltä, että jokaisen suomalaisen kannattaisi alkaa syödä sitä syyskuun puolivälin jälkeen ja jatkaa kevättalveen (maalis-huhtikuu) asti, sillä sen puutos ei ole kovin mukava. Näissä olosuhteissa puutos siitä tulee helposti, kun ei me saada täällä aurinkoa tarpeeksi eikä D-vitamiinin saanti vain ole riittävää pelkästään ravinnosta. Niinpä siis ilman mitään verikokeita D-vitamiinia kannattaa alkaa syömään just nyt, jos sitä ei ole jo tehnyt.