Puutarhassa tänä kesänä

Olemme asuneet nyt 2,5 vuotta maatasossa ja jaksan joka vuosi olla todella innoissani omasta pienestä pihastamme. Vaikka se onkin aivan liian pieni kaikelle, mitä haluaisin puutarhaan, olen silti onnellinen siitä vähästäkin mitä nyt on. Olen ylipäätään niin onnellinen vain siitä, että oven avaamalla on ulkona eikä rappukäytävässä. Kymmenen vuotta kerrostalossa oli kymmenen vuotta hukkaan heitettyä passiivista elämää.

Heti ensimmäisenä kesänä pihaamme ilmestyi kaksi kukkapenkkiä, yksi lavakaulus, kaksi marjapensasta ja yksi atsaleahavuviritelmä. Ensimmäisenä syksynä kylvin tulppaaneja ja krookuksia sinne tänne meidän takapihaa, mutta myyrät veivät ne kaikki. Toisena kesänä laajensin kumpaakin kukkapenkkiä ja istutin ne vähän liian täyteen kaikkea. 😄 Nyt kolmantena kesänä nautin kasvusta ja kukista.

Terassimme laitan aina täyteen ruukkuja, koska kesäkukat puutarhalta ainakin kukkivat jo valmiiksi eikä tarvitse odotella niin kuin kukkapenkkien kukkasten kanssa. Tulee ihanan kotoisaa, kun on ruukkuja siellä täällä. 😍

Kukkapenkeissä minulla on punahattuja, liljoja, jaloritarinkannus, kurjenmiekkoja, siemenistä kasvatettuja unikoita, syysleimuja, tiarella, vanhan ajan unikko (Olympia), akileija ja yksi pioni, joka ei ole kukkinut vielä koskaan. Nyt kolmantena kesänä tuntuu, että kukkapenkkien loistosta pääsee nauttimaan kunnolla.

Tarhaidänunikko Olympia minua on naurattanut eniten kukkasistani, koska se oli minulle pakkomielle. Mummoni kukkapenkissä oli sitä, joten minunkin piti saada. Onneksi entisen asuinpaikkamme takapihan kukkapenkistä sitä löytyi ja joku oli juuri harventanut, kun satuin paikalle. Otin pari kuivunutta alkua mukaani, tungin multaan ja niinpä ne vain lähtivät kasvamaan. Nyt kukkapenkkini muistuttaa mummoni kukkapenkkiä: on unikkoa, akileijaa ja oransseja liljoja.

Jos meillä olisi isompi piha, laittaisin enemmän marjapuskia ja pari omenapuuta. En voi kuin ihmetellä nykyajan omakotitaloasujia: piha kierretään tuijilla eikä mitään muuta istuteta. Minusta parasta on jo keväästä alkaen kiertää piha läpi ja ihailla kasvua. Ja kuinka mukava olisi syksyllä keittää omista omenoista hilloa?