Hae
Mari Hietala

EN HERMOSTU

Kirjoittelin vuosi sitten siitä, kun luin kirjan ravinnosta, unesta ja liikunnasta (mainoslinkki) ja päätin lopettaa hermostumisen kaikesta pienestä. Mulla on ollut tiukassa jo nuoresta sellainen luonteenpiirre, että kilahdan nollasta sataan juuri niin nopeasti kuin pohjalaisakka vain pystyy. Ymmärsin kuitenkin lopulta, ettei sellainen vähän väliä kilahtelu tee hyvää verenpaineelleni ja halusin lopettaa sellaisen.

Helppoa se ei kuitenkaan ollut. Kyse on käyttäytymismallista, joka on joskus opittu jostain ja kyllähän sellaiset tavat istuvat tiukassa meissä kaikissa ihmisissä.
Aloin joka päivä hokea mielessäni, etten hermostu. Ihan sama mitä, mutta en hermostu. Meni pari kuukautta, todettiin ravintoainepuutoksia ja alettiin hoitaa niitä. Oli jo uusi vuosi, uudet kujeet ja kulkutaudit. Vähitellen kevään aikana olin jo paljon siedettävämpi persoona, mutta välillä tukka nousi pystyyn. Verenpaine oli kovilla touko-kesäkuussa muutenkin, joten en tuhlannut energiaa hermoiluun, sillä se ei olisi tuntunut hyvältä.

bleiseri H&M – paita Esprit – farkut H&M – kengät Vamsko
Nyt huomaan olevani paljon rauhallisempi. Välillä tekisi mieli sanoa pari sanaa ja ottaa pulttia, mutta sitten ajattelen, ettei se ole sen arvoista. Asiat selviävät usein paremmin, kun ottaa vain rauhallisesti.

4 kommenttia

  1. Jenny/Vastaisku ankeudelle kirjoitti:

    Ihana postaus! Itsekin olin ennen helposti tulistuvaa sorttia, mitä ei nykyään enää edes voisi uskoa. Osittain se johtui just siitä, että oli toiselta opittu käytösmalli ja toisaalta johtui kovin stressaavasta elämäntilanteesta. Jossain vaiheessa kaiken keskellä tiedostin sen, etten halua olla sellainen ja siitä lähti asian työstäminen.
    Nykyään kun katson sen aikaista itseäni, tuntuu, että me ollaan tuossa ja monessa muussakin mielessä ihan eri ihmisiä. Hyvä niin.
    Aurinkoista loppusyksyä!

  2. Terpo kirjoitti:

    Eli sulleko voi nykyään soittaa ilman, että vastaat "NO MITÄ?" ja hermot on menny vastapuolellakin jo ennen ku on ehtiny ees sanoa asiaansa 😀

  3. Mari kirjoitti:

    Kiitos 🙂 Hauska kuulla, että sullakin on ollu tällanen kokemus. On niin ihanaa, kun myöhemmin huomaa kehittyneensä ihmisenä parempaan suuntaan 🙂

  4. Mari kirjoitti:

    Haha no siitä en tiiä 😀 Joskus vastaan et MITÄ ASIAA 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *