YHDESSÄ
4
Olen kirjoitellut blogipostauksia tänä vuonna aika usein monikossa, kun ennen tuli kirjoiteltua vain omasta puolesta. Se johtuu siitä, etten enää tee kaikkea yksinäni vaan lähes aina yhdessä toisen kanssa. Elämä on muuttunut ihan täysin siitä, mitä se ennen oli.
Ennen shoppailin mieluiten yksin, olin tottunut lenkkeilemään yksin, kävin kuvaamassa jalkapalloa yksin ja olin ainoa, joka mietti mitä tänään syötäisiin. Nykyään olen aika vieraantunut yksin tekemisen konseptista. Muistan kyllä, että esimerkiksi shoppailu oli aika rentouttavaa, kun omissa ajatuksissaan sai kierrellä kauppoja ja ihastua vaatteisiin. Myös jalkapallon kuvaaminen on aina ollut asia, mikä ei ole vaatinut mukaan ketään kaveriksi, mutta on itse asiassa henkisesti helpompaa kerätä päänsä matsin jälkeen, kun voi välittömästi kotimatkalla purkaa kentän tapahtumat mikäli sellaisia ylipäätään oli. Kokonaisuudessaan olen hämmästynyt kuinka tärkeää oikeastaan on tehdä asioita jonkun toisen kanssa eikä vain yksin aina.
Jos on aina tottunut tekemään kaiken jonkun kanssa, voi olla vaikeaa tehdä yksin ja toisinpäin. On todella tärkeää, että osaa myös olla ja tehdä yksin, sillä kellään toisella ei ole velvollisuutta kannatella minua eikä sinua. On myös tärkeää, että me yksinäiset sudet saamme nähdä millaista on jakaa kaikki jonkun toisen kanssa.
En oikeastaan enää ymmärrä mikä sellainen parisuhde on, jossa kaikki tehdään erikseen. Että kummallakin osapuolella on omat intohimonsa ja harrastuksensa eikä oikeastaan mitään muuta yhteistä kuin kotiosoite. Jotkut sitten taas varmaan saattavat ihmetellä meitä miten me jaksetaan tehdä kaikki yhdessä, mutta minusta se on ihan parasta! Yhdessä tekeminen yhdistää ja erikseen tekeminen erottaa.
Me kierrellään kauppoja yhdessä. Minusta on ihan parasta, kun mies jaksaa kulkea mun perässä kaikissa rättikaupoissa, sisustusliikkeissä ja urheiluvaatekaupoissa. Tai mää kuljen usein hänen perässä noissa urheilupuolen paikoissa. Myös lenkkeily on parasta kahdestaan. Sekä arkiliikunta että pidemmät metsälenkit. Olen viimeksi toukokuussa käynyt yksin lenkillä.
Mitä tänään syötäisiin -keskustelu on ihana jakaa toisen kanssa. Ja sitten ruokakauppaan mennään myös yhdessä. Me tehdään ruokaa ja leivotaan vaihtelevasti yksin ja välillä yhdessä. Molemmilla on omat vahvuutensa keittiössä. Minulla ne painottuvat sotkemiseen ja Jonilla mun jälkien siivoamiseen, höhö!
Viimeksi eilen oli taas ihan täydellinen päivä ja lähinnä siksi, että vietimme yhdessä lähes jokaisen hetken. Aamulla lähdimme ensin Tixu-päivään, menimme keskustaan kahville, kiertelimme kaupoissa, kotona Joni teki ruokaa, katsoimme yhden jakson Luciferia, kävimme Raision Tokmannilla ostamassa yhden kanervan parvekkeelle ja mulle suihkusaippuaa, oltiin kotona hetki, lähdettiin käymään vielä Skanssissa, haettiin Kotipizzasta syötävää, katottiin Suomen peli loppuun ja sitten vähän lisää tv:tä. Mikään kaupoissa kiertely ei olisi ollut yhtään niin hauskaa yksin, kun siinä samalla tulee aina keskustelua ihan kaikesta maan ja taivaan väliltä.
Jos ihmettelette miksi yhtäkkiä jauhan yhdessä tekemisestä, tarinalla on opetus: arki on paljon siedettävämpää, kun sen jakaa jonkun toisen kanssa ja rakkaus on ihanaa ❤️
Näinhän se on. ❤️
Kiva postaus Mari, onnellisuus on ihanaa <3 me ollaan myös aina tehty aika paljon kaikkea yhdessä, mutta just myös ne omat hetket on tärkeitä. Täytyy löytää itselleen se sopiva tasapaino ja näin vuosien myötä tuntuu, että se on oikeastaan loksahtanutkin paikalleen kuin itsestään 🙂
🙂 <3
Niin on!! Kiitos 🙂 Kyl sitä tosiaan itekseenkin täytyy välillä olla, mutta ei kuitenkaan liikaa. Tasapaino on tärkee 🙂