Keväinen Pukkipalon kierros

Huhuh täällä on koko aamu pohdittu mihin me suunnattaisiin tänään telttaretkelle, kun oletus on, että etenkin kansallispuistot ovat täyteen tupattuja, kuten koronakevään aikana on koko ajan ollut. Monen tunnin venkslaamisen jälkeen teimme päätöksen, rinkat ovat suurin piirtein pakatut ja nyt katsotaan kaikki muut pikkujutut kuntoon ennen kuin lähdemme.

Me välttelimme kansallispuistoja pari kuukautta, kunnes vappuna suuntasimme pitkästä aikaa Pukkipalon kierrokselle. Se oli houkutellut jo pitkään, mutta koronaruuhkan takia emme halunneet mennä. Edelliskerran kävimme helmikuun lopulla ja nyt sitten taas. Lähdimme niin ajoissa kotoa, että varmasti välttyisimme ruuhkalta ja siinä kyllä onnistuimmekin. Kierroksella ei montaa ihmistä vastaan tullut ja ihan hyvä niin.

Poikkesimme reitiltä katsomaan Lakjärveä ja se kannatti, sillä mielestäni pieni suojärvi oli jotenkin tosi nätti. Sen rannalla voisi hyvin pitää evästauon ja muuten vaan nauttia rauhasta.

Pidimme kuitenkin evästauon hieman edempänä varsinaisella reitillä ennen kuin lähdimme kiipeämään kalliolle kohti tulipaikkaa. Ei sillä, että olisimme nuotiopaikkaa tarvinneet, mutta polku vain siis kulkee sen kautta.

Polku Pukkipalossa on aikamoisen kulunut ja pohdinkin montakohan vuotta luonnolta mahtaisi mennä palautua tällaisesta. Ikuisuus? 

Reitin viimeisellä metsäpolkuosuudella meitä päin lensi säksättävä talitintti, joka istui lähelle viereiseen puuhun komentamaan meitä. Olimme ihmeissämme, vaikka ymmärsimme toki hänellä olevan todennäköisesti pesä siinä jossain lähellä. Olimme erittäin pahoillamme häiriöstä hänen elinympäristössään ja hipsimme eteenpäin polkua. Tiesithän sinäkin muuten nyt olevan koirien kiinnipitoaika, ettei lintujen pesinnät häiriintyisi? Noin muutenkin mielestäni koirien kiinnipito olisi suotavaa missä vain luonnossa, koska kaikki nyt vaan eivät arvosta koiria valitettavasti. Itselle ei ole niin väliä tuleeko söpö puudeli nuuhkimaan, mutta toisaalta en haluaisi, että joku arvaamaton sahalaitahammas tulee nappaamaan muhkeista pohkeistani palasen.

Pidimme vielä retkeilyn lopuksi ruoka- ja kahvitauon mättäällä metsässä, koska kiire meillä ei ollut mihinkään. Vietimme monta tuntia ulkona ja se oli mahtavaa. Tänään ja huomenna sama suunnitelmissa, jee!