Mitä sitä touhuaisi hoitovapaalla?
8
Otin juuri istutetun anopinkielen käteeni ja toisella kädellä yritin siirtää rattaita parvekkeelta takaisin sisälle. Horjahdin ja anopinkieli ruukkuineen lensi hienossa kaaressa johonkin rattaiden alle pysähtyen kynnykseen. Puolet mullasta ja se itse kasvi pojan sylissä. Hän tuijotti minua silmät suurena, jotta mitä ihmettä se äiti nyt duunaa. Nostin hänet rattaista parvekkeen lattialle ja hän istui paikoillaan jähmettyneenä aivan hiljaa. Kerrankin. 😀
Taidan tarvita aikalisän. Järjetöntä koheltamista ollut koko viikko, kun ensin maanantaina meni ihan kuppi nurin lapsen päiväunien takia ja olin koko päivän mökömökö. Eilinen sujui jo vähän paremmin, mutta nyt täytyy ottaa rauhassa, ettei vaan enää satu mitään.
Olen kovasti alkanut miettiä mitä ihmettä ihmiset tekevät hoitovapaalla muuta kuin hoitavat lasta. Siis eihän kukaan voi jaksaa olla neljän seinän sisällä viikosta toiseen, pakkohan tässä on jotain keksiä? Mutta ei sitä voi kahvillekaan joka päivä jonkun kanssa lähteä, ei kodinhoidon tuki sellaiseen riitä. 😀 Itse ajattelin viettää väliviikon alueen ostoskeskuksista, jotta voin sitten ensi viikolla mennä taas kiertelemään niitä, ellen muuta keksi. Miten ihmeessä jotkut pystyvät olemaan kotona monta vuotta? Ei kotitöitä nyt oikeasti ihan koko ajaksi riitä, ei meillä ainakaan. Pyykkikoppa on välillä tyhjä.
Mietinkin täytyykö tässä alkaa lähteä mehtään näin päivisin, jotta lapsi pääsee luontoon välillä. Ehkä myös omaan päähän vaikuttaa se, kun ei ole yksiäkään kahvi- tai lounastreffejä nyt sovittuna. Viime viikkoiset peruuntuivat kuumeen takia ja pitäisi sopia uudet pian. Omia juttuja ehdin tekemään joka päivä vain näin 11-12, kun lapsi nukkuu eikä koskaan tiedä milloin on se hetki, kun hän herää. Eilen hän nukkui ennätykselliset kaksi tuntia.
Olen hoitovapaalla vielä 2,5 kuukautta, joten tässä tosiaan ehtii siivota ja kiertää kauppoja vielä useaan otteeseen. 😀
Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa
Aivan samaa mietin aikanaan itsekin lyhyen hoitovapaani aikana! Päivät tuntuivat raastavan tylsiltä ja pitkiltä, vaikka sinällään toki oman lapsen kanssa ajanvietto mukavaa onkin. Äitiysloma ja hoitovapaa eivät vain lopulta olleet minua varten ja kaipasin takaisin töihin jo melko varhain.
Ehkä se on, kun on sen lapsen kanssa ollut syntymästä asti 24/7, että pitäisi päästä välillä vähän töihin ja nähä muita aikuisia. Tämä on ollut nihkeä viikko mielialan kannalta ja huomaan nyt syyn olevan korvissa eikä niiden välissä. Pääsen tänään vihdoin lääkäriin, mulla on ilmeisesti korvatulehdus. Ilmankos on väsyttänyt ja ärsyttänyt vähän kaikki.
Tylsyys ja ajanhukka hoitovapaalla oli yksi niistä syistä miksi palasin töihin siinä kohtaa kun lapsi oli 11kk. En millään olisi jaksanut olla pidempää kotona katsomassa pyykkikoneen linkoamista. Kaipasin töihin ja aikuisten juttuja.
Ajanhukka on just oikea sana! Vaikka siis aika lapsen kanssa ei nyt silleen ole ajanhukkaa, mutta on se kuitenkin välillä. Kun joka päivä kieltää tuhat kertaa tekemästä sitä ja tätä, mutta kuitenkin kehuu kieltojen välillä samoista asioista, tulee just sellainen ajanhukkaolo. Jos samalla ehtisi tehä jotain kehittävää, voisi tuntua vähän eriltä, mutta ei leipoakaan viiti ihan joka päivä.
Oletko miettinyt verkko-opintoja? Mun vauva on vasta kaksi viikkoa, mutta jo nyt selailen avoimen yliopiston kurssitarjontaa syksyksi.
Hain kevään yhteishaussa opiskelemaan, mutta en saanut paikkaa. En pystyisi opiskelemaan samaan aikaan, kun vahdin lasta, joten verkko-opinnot eivät ehkä ratkaisisi sitä ”mitä lapsen kanssa tekisi päivisin” -asiaa. Kyllä mulla muuten tekemistä piisaa, mutta se on sellaista, mitä en voi tehdä lapsen kanssa.
Meillä päivät sujuu nopeaan kun ”yhdessä” tehdään kotitöitä, ei tunnu siltä että kasaantuis niin helposti 😀 Muuten jos tarkoitat jotain harrastustouhua, niin elokuussa Turussa jatkuu jo erilaisia harrastuksia ja esim. tällä viikolla on kaikille avoin kirjastomuskari! Kyllä mahdollisuuksia löytyy💪🏼
Pitäs vissiin googletella, mitä kaikkea Turku tarjoaa meille. 🙂 Tänään me tehään yhessä ruokaa illemmalla ja pyykkiäkin pitäs nyt taas pestä. 😀