Ollaan jo pidemmän aikaa haaveiltu viikonlopusta Raumalla ja nyt vihdoin päästin tämä toteuttamaan menneenä viikonloppuna. Lauantaina suunnattiin nokka kohti Satakuntaa ja parin tunnin paikkakunnalla olon jälkeen löysimme itsemme uimasta. Rauman uimahalli on yksi parhaista, jossa olen käynyt uimassa. Sain uida kaikessa rauhassa ihan ikiomalla radalla ja harjoitella hengittämistä.

Uiminen paranee kerta kerralta, mutta hyvin hitaasti. Olen jo monta kertaa saanut hyviä pätkiä rintauintia ja nyt viimeksi yritin opetella pois siitä, että puhallan kaikki ilmat heti ulos, kun pää menee veden alle. Onnistuin! Tiedostan, että tarvitsen uimiseeni roppakaupalla rentoutta, joten tämän harjoittelua jatkan ensi kerrallakin. Katsotaan mennäänkö tälläkin viikolla uimaan vai joko tulee väliviikko.

Sunnuntaiaamuna pappa ehdotti, jotta mentäisiin meren rantaan ja niinpä suunnattiin paikkaan nimeltä Manterenpää. Se sijaitsee täällä. Paikalla oli paljon eri lintuja ja niitä kiikaroitiin toki.

Illemmalla ajeltiin kotiin kaupan kautta ja taisin pakollisten kotihommien jälkeen avata Netflixin katsoen jonkun elokuvan. En muistanut yhtään, että olisi pitänyt postata blogiin. Eilen sama juttu. Tänä aamuna muistin vihdoin ja tässä sitä nyt ollaan. Sen verran ahkera pakotin itseni olemaan, että kirjoitin raporttia ennen kuin sallin itselleni tällaisen blogihuvituksen.

Kukkapenkit käyn kiertämässä joka päivä, vaikka kasvu on kamalan hidasta, kun on niin kylmä. Muutama lämmin päivä oli taas välissä, mutta tänään ei todellakaan ole lämmin enää vaan hetki sitten satoi räntää.

Tänään olikin kiireinen aamu, kun jouduin soittamaan särkyajan hammaslääkäristä. Sain ajan heti aamuun ja pelotti kauheasti istahtaa hammaslääkärin penkkiin, mutta selvisin. Ei ollut reikiä eikä mätiä juuria, vaikka olin ihan varma reiästä. On jomottanut jo monta päivää joku hammas, mutta joko se johtuu poskionteloista tai yöllisestä hampaiden pureskelusta. Pitäisi kuulemma myös vähentää sitrusten syömistä, kun olen nyt lokakuusta asti syönyt joka arkiaamu jogurttia ja sitruksen. 😁

Suklaa- ja karkkilakko sujuu hyvin: viikonloppuisin on tullut herkuteltua leipomuksilla, mutta maitosuklaata en varsinaisesti ole syönyt kuin yhden kinderpalasen ja ruohomunan verran.

Törmäsin viikko sitten somessa Mona Visurin storyihin sokerittomasta. Hän oli aloittanut vuoden alussa moisen kuurin ja laihtunut useamman kilon. Pohdiskelin asiaa maanantain ja tiistaina ilmoitin miehelle, että nyt loppuu meillä suklaan ja karkin syöminen. Luettelin myös monta eri sääntöä asiaan liittyen, koska lähtökohtaisesti en halua ruokavaliossani mitään kieltää. Tiedän, etteivät kieltolistat ole avain onneen. Kuitenkin tunnistan samaa kuin Mona storyissaan: on pakko saada joku reset, jotta insuliiniresistenssi paranee. Myös Vaikuttajamedia-kollegani Jenni aloitti viime viikolla sokerittoman.

Minun sokeriton ei ole mikään täydellisen sokeriton. Näitä en kiellä: tumma suklaa, juhlapyhään liittyvät herkut ja suklaa, leivonta, hedelmät ja leipä. En myöskään aio syynätä mitään myslejä ynnä muita sokerin perässä vaan myslinkin valitsen sen mukaan, mikä vähiten aiheuttaa minulle kurkun kutitusta.

Leivontaa mietin silti pitkään enkä vieläkään ole täysin linjannut sitä. Tänä viikonloppuna leivoin, koska ystävä tuli kylään. Mielestäni viikonloppu kokonaan ilman jotain kahvin kanssa olisi ollut tylsä, joten saattaa olla, että sallin jonkun verran leivontaa. Rakastan leipomista ja olen sitä mieltä, että pitäisi paljon enemmän kokeilla eri reseptejä, koska nykyisellään leivon aina samoja juttuja.

Perjantaina kävimme uimassa Raision Ulpukassa ja vitsi miten ihana uimahalli!! Maria Nilan *shampoo sekä *hoitoaine tuoksuvat todella hyvältä ja ovat muutenkin tosi ihanat. Pitäisi tilata isommat putelit itselle.

Toiveen toppi mätsää täydellisesti pehmeän kesän väreihin (värianalyysista täällä).

VAIKUTUKSET NÄKYIVÄT HETI

Suklaattoman elämän vaikutukset alkoivat tuntua lähes heti: jo seuraavana päivänä turvotus alkoi laskea. Neljän päivän päästä olin mielestäni jo tosi laiha. 😁 Paino putosi vajaassa viikossa jo melkein kilon. Kolmantena päivänä olin täynnä virtaa, koska olin saanut kellon mukaan yöllä syvää unta yli 2,5 h. En ikinä saa syvää unta niin paljon. Olin myös yleisesti paljon pirteämpi kuin normaalisti ja joutui myös tekemään paljon enemmän kaikenlaista, kun ei voinut mennä sohvalle syömään suklaata. 😁 Enkä minä siis ole edes ollut mikään isojen määrien syöjä vaan patukka päivässä on pitänyt posket pyöreinä ja on ollut mukava istahtaa sohvalle syömään pieni jälkkkäri.

Onneksi muutoin olenkin jo syönyt pitkään hyvin ja ravitsevasti eikä tämä suklaaton päätös tuottanut edes tuskaa. Ei ole tullut päänsärkyä, kun en ole lopettanut kaikkea sokeria ja oikeastaan malttamattomana vain odotan jatkaako paino putoamistaan ensi viikolla. Täytyy raportoida jossain kohtaa.