..se hymyilee! Hahaa!

Pesuhuone sai pari uutta juttua ja minä ainakin hymyilen joka kerta siellä vieraillessani. Kun vain astun kynnyksen yli, jalkapohjani uppoavat johonkin äärettömän pehmeään enkä voi muuta kuin olla onnellinen. Vaikka onnen tässä tapauksessa tuokin 17 euron arvoinen poly-alkuisista aineista valmistettu matto, jota myydään ruotsalaisessa ketjuliikkeessä, en välitä, sillä sen tuoma hyvänolontunne on sama kuin missä vain elämän pienellä osa-alueella onnistumisessa.

Toinen uusi asia on toimiva pesukone. Miesihminen tilasi sen niin, että toimitus oli parin arkipäivän päästä eli menneenä keskiviikkona. Siinä ei kauaa nokka tuhissut, kun ukkelit kantoivat vanhan koneen pois paikoiltaan ja toivat uuden tilalle. Asennus oli nopea ja siinä kuljetusliikkeiden kuulumiset vaihdettuamme miehet poistuivat paikalta meidän jäädessä ihmettelemään uutta tekniikkaa.

Aina, kun käyn suihkussa, käännyn katsomaan uutta harmaata mattoa, joka sopii niin täydellisesti pesuhuoneen tason sävyyn, lattiaan ja kaakeleihin, joissa menee harmaa rantu lähellä lattiaa. Värisilmäni sielu lepää pesuhuoneessamme.

Käytiin viime viikolla pienellä kesälomaretkellä Porvoossa ja päädyimme Haikon kartanoon yhdeksi yöksi. Hieno paikka, vaikkakin kummitustarina päättömästä ratsumiehestä hieman epäilytti. Emme törmänneet ratsumieheen, mutta itse kyllä kirmasin pitkin maita ja mantuja kuin päätön kanaeläin, niin innoissani olin juoksemisesta.

Mun piti jo keväällä alkaa kohentaa kuntoani siihen malliin, jotta olisin voinut taas alkaa juoksemaan. Yksin hölkkäily vaihtui yllättäen kävely- ja metsälenkkeihin pitkän miehen kanssa enkä tietenkään edes ehdottanut mitään juoksua vähäisesti muistuttavaa toimintaa, sillä pitkä mies on joku entinen jalkapalloilija ja minä taas huonokuntoinen lyllerö. Ei siihen asetelmaan sopinut mikään juoksentelu. Kamalan noloa joku hengästyminen ja tein sitä jo kävellessäkin ihan tarpeeksi.

Viime viikon maanantaina Porvoossa satoi vettä ihan kaatamalla. Olimme kuitenkin sopineet menevämme illalla lenkille Haikossa ja niin me sitten lähdimme sateeseen. Olisimme päätyneet joidenkin mökkiläisten pihoihin valitsemaamme tietä pitkin, joten oli pakko pujahtaa lopulta metsään, vaikka satoikin täysiä ja joutui normaalia enemmän varomaan, ettei liukastu. 

Myöhemmin polkumme muuttui ja ehdotin, että juostaisiin vähän ja niin me sitten hölkkäsimme sen, mitä jaksoin. Jaksoin pitemmästi kuin ennen, lujempaa kuin ennen. Se oli ihanaa! Vihdoinkin valoa tunnelin päässä sen suhteen, että tässähän voi vielä joku päivä pystyä tuulipukulenkkeilemään pitkän entisen jalkapalloilijamiehen kanssa jopa juosten.

Lenkin jälkeen oli tosi hyvä olo. Kävimme syömässä Haikon kylpyläpuolella burgerit iltapalaksi ja vähän ajelemassa lähistöllä kaupassa. Satoi edelleen kuin Esterin pyllystä. Käperryimme lopulta sänkyyn katsomaan Armania synnytysosastolla sekä kymppiuutiset. Lopulta maltoimme nukahtaa. Mikä sen mukavempaa kunnon lenkin jälkeen.

Täällä Varsinais-Suomen suunnalla olemme koittaneet koluta kaikki lähimetsiköt läpi. Lauantaina kävimme Kullaanvuorella ja tiistaina Maskussa Karevansuolla. Tän postauksen kuvat ovat sieltä jälkimmäiseltä keikalta, tuo koivukuja oli ihanan kuvauksellinen.