Etelän kaamos

Tuijotan ikkunasta sälekaihtimien välistä pitsiverhon alareunan alta taivasta, joka ei vain aukene. Se on yhtä harmaa kuin talven kaunein villakangastakki. Se on ollut harmaa lokakuusta alkaen ja pelkään pilvipeitteen kasautuneen niin suureksi massaksi auringon eteen, ettemme tule näkemään valoa ennen ensi vuoden tammikuuta.

Koska sää on asia, johon emme voi vaikuttaa tältä istumalta (ilmastonmuutoksen kautta pitkällä aikavälillä), en aio pilvisyyden antaa vaikuttaa itseeni vaan viikonloppujen valoisana aikana suunta on ainoastaan ulos. Ulos menemme tänäänkin, mutta emme vielä tiedä minne. Tänään olisi tarkoitus tehdä joku lyhyt palauttava lenkki, sillä minä olin koko eilisen aamusta iltaan asti työreissussa Helsingissä. Huomenna sitten suuntaamme suolle retkelle – ehkä Saloon tällä kertaa.

Valoa pimeyteen tuo se, kun meillä on vihdoin siistiä. Joni ahkeroi koko alkuviikon täällä siivoten kaikki muuttojämäkasat pois. Oli jo aikakin järjestellä täällä, mutta hommaa vauhditti se, kun meillä oli pari yötä mun pikkuveli vaimonsa kanssa (vaimoineen meinasin kirjoittaa, kuulostaa monikolta? :D) kylässä. Oli ihanaa, kun saatiin asunto kuntoon ennen heidän tuloaan. Vieläkin hämmästelen kuinka paljon meillä on lattiaa, kun kävelen olohuoneesta keittiöön. Meillä on tosi paljon tilaa! Avaraa! Me tarvitsemme ehdottomasti vielä yhden maton paljaita lattioita peittämään, mikä ei siis minua haittaa yhtään. Mattoja on mukava ostaa.

Muita asioita: kävin eilen Mall of Triplassa ja kiersin Reservedin. En kokenut hillittömän isoa ostoskeskusta ihan omakseni, kun muutenkin nykyään nämä meidän keskustelut kotona menevät näin:

..kun ei vaan tarvitse mistään mitään (paitsi pari isompaa juttua, joita voi kytistellä Black Fridayna). Parempi varmaan mennä sinne ulos kävelemään vaan. Se on ilmaista eikä kuormita luontoa.