Kehoni kaipaa lepoa tällä viikolla

Mua naurattaa kuinka epähelleihmisiä me ollaan Tahkiksen kans. Aina kun tulee kuuma, me laitetaan verhot kiinni ja maataan sohvalla liikkumatta rämpyttäen sääennusteita sekä sadetutkaa epätoivoisina. Kummallakaan ei ole minkäänlaista ideaa, mitä ulkona voisi tehdä kuumalla. Auringossa makaaminen ei ole vaihtoehto, koska ilman ihon altistamista haitallisille uv-säteille voi maata sohvalla. Rannoilla harvoin on varjoa ja kumpikaan nyt ei vain ole mikään rantaihminen. Luonnonvesissä voi käydä uimassa, mutta se tarkoittaa veteen kävelyä, uimista ja poistumista paikalta. Viime kesänä olimme varsin yllätyksellisiä ja kävimme jopa pitkällä kävelylenkillä vaikka oli aivan tuhottoman kuuma. Mielestäni kestänkin nykyään kuumaa entisaikoja paremmin, mutta nyt raskaana ollessa tuli jaksaminen vastaan ja mun ohjelmassa tällä viikolla onkin ihan vaan lepoa.

On todella vaikeaa myöntää, ettei enää pysty tai jaksa. Olen sinnitellyt jo muutaman viikon, kun olisin vain halunnut käydä töissä äitiysloman alkuun asti, mutta valitettavasti se suunnitelma ei nyt vaan pitänyt. Olin viime viikolla ihan tuhottoman väsynyt, vaikka nukuin mielestäni aivan hyvin öisin. Ei ollut näin kuuma. Sunnuntain ja maanantain välinen yö oli paskin ikinä tähän asti eikä paljon tullut nukuttua jatkuvan hikoilun takia. Raahauduin viimeisillä voimillani työterveyteen ja oli kamalan vaikea vastata vakuuttavasti tutun tädin kysymykseen miten on mennyt, kun muutenhan on mennyt ihan saatanan hyvin paitsi että nyt väsyttää.

Kun pääsin lopulta kotiin, en oikeasti tehnyt yhtään mitään. Nukuin päivän aikana kolmet päikkärit, mutta heräsin joka kerta hikoiluun. Illalla olin niin väsynyt, etten olisi jaksanut katsoa Suomen peliä ja jossain alavatsalla oli ihmeellistä tuikintaa. En jaksanut välittää oliko supistuksia vai ei, mutta ei ne ainakaan voimistuneet, sain yöllä nukuttua ja vauva on edelleen mahassa. Onneksi.

JOS SYNNYTTÄÄ HALUAISI…

Tänään kävin ulkona pikaisesti ja totesin, ettei ole viimeisen kolmanneksen paikka paitsi jos haluaa juuri nyt lähteä synnyttämään. Ei se kuitenkaan ole mielestäni paras vaihtoehto näin 33+0 vielä. Kun pari viikkoa edes vauva pysyisi vielä mahassa eikä oikeasti tulisi mitään pahoja supisteluita.

Seuraavaksi ajattelin jatkaa sohvalla vettä naukkaillen kolmesta eri putelista. Vettä, suolavissyä ja vissyä ilman suolaa. Se on mun selviytymispaketti. Seuraan myös mielenkiinnolla syntyykö ukkosia ja voisiko meilläkin oikeasti edes vähän sataa tänään.

Nyt sitä lepoa!

PS. On niin ihanaa olla jo paremmalla tuulella kuin eilen. Nukkuminen – elämässä melkein tärkeintä.

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa