Mari täällä, ei niin vauhti päällä

Jos nyt kirjoitan blogipostauksen, se ehtii syyskuulle eikä tulisi monen kuukauden aukkoa tarinankerrontaan. Olin oikeasti laittamassa läppäriä pois ja pakenemassa sohvalle, sillä en ole nyt aivan kunnossa. En ole ollut koko viikolla. Ei ole siis todellakaan ollut vauhti päällä.

Kaikki alkoi oikeastaan jo kesälomalla. Jyväskylän reissun jälkeen tulin kipeäksi ja siinä meni ainakin kaksi viikkoa ennen kuin olin kunnossa, jos nyt edes olin? Olen alkanut epäillä sitä, sillä siitä 1,5 viikkoa, sairastuin johonkin lapsen päiväkodista tuomaan flunssaan. Sain päälle hyvin äkillisen ja äkäisen poskiontelotulehduksen, johon sain diagnoosin pari päivää myöhässä. Kuuri alkaa kohta olemaan puolivälissä ja mulla vieläkin sattuu leukaan eikä olo ole kovin pirteä. Toivon todella, että tuo tulehdus paranee kunnolla, koska olen nyt hussannut juuri yhden viikon elämästäni neulomiseen, nukkumiseen, Young Sheldoniin ja Virgin Riveriin.

Tässä maatessa ja ehkä jo sitä ennen olen haaveillut valokuvaamisesta. Jos ei jalkapallon, sitten luonnon ja lintujen. Loppuviikosta, kun olo alkoi vähän kohentua, yritin kovasti etsiä yhtä piuhaa yhdistämään muistikortinlukijan ja tämän läppärin, mutta sehän ei niin helppoa ollutkaan. Ei sitä niin vaan löydä, kun talossa häärää yksi taapero. Lopulta kuitenkin, eilen, aamulevon jälkeen tajusin kurkata eteisessä olevaan kierrätyslaatikkoon. Sieltähän se löytyi ja nyt olen ikionnellinen, kun voin taas kuvata kunnon vehkeillä. Joku kaunis päivä otan miehen mukaan ja menemme kaislikkoon kyttäämään viiksitimaleita. Eikö ole suuret unelmat meikäläisellä? Unelmoin toki myös matkasta Guernseyhin, Pariisista ja puolesta litrasta jäätelöä.

Kyllä olisi kuulkaa niin hienoa olla vähän vauhti päällä, kuten Rolle Ryhmä Haussa. Ehkä vielä joku päivä, eikö niin.

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa