Yksi pieni metsäretki ennen synnytystä
Olen tällä viikolla saanut seurakseni äitiyslomaa kanssani viettämään Tahkiksen, mikä on tietysti ihanaa ja rauhoittavaa. Jottei hänen kuitenkaan tarvisi ihan koko aikaa maata sohvalla kanssani, olemme tapojemme mukaisesti olleet hieman liikenteessä välillä. Tiistaina, jolloin oli laskettu aika, kävimme aamulenkillä kun taas eilen vietin lähinnä neulontapäivää. Tänään toteutimme metsäretken! En tiedä olenko oikein mitään muuta kaivannut niin paljon raskausaikana kuin kunnon vaellusta ja ylipäätään retkeilyä. Niinpä piti saada yksi pieni metsäretki vielä tähän ennen synnytystä, kun kerran synnyttämään ei nyt ole vieläkään menty.
Suuntasimme tietysti johonkin lyhyelle reitille, jossa saisi istahtaa mättäälle syömään sekä juomaan kahvit. Valintamme oli Kurjenrahkan kansallispuiston Savojärven kierroksesta erkaneva Lammenrahkan luontopolku, jota pitkin pääsee toki myös Pukkipaloon ja muualle.
Oli ihanaa nähdä luontopolkujen kylttejä. Oli ihanaa nähdä kansallispuiston kyltti. Oli ihanaa nähdä metsä, kuulla lintuja ja kuulla myös hiljaisuus. ♥
Ihan alussa meidät otti vastaan palokärki. En todellakaan ollut viitsinyt edes toivoa palokärjen näkemistä tai kuulemista, sen verran harvakseltaan niitä tulee vastaan missään. Niin vaan maailmanlopun huuto kuului metsästä ja hetken sille hymyiltyämme jatkoimme matkaa. Seuraavaksi meitä tervehti hömötiaisten kuoro ja sekin ilahdutti todella paljon. Mikään ei ole niin iloinen metsä kuin se, jossa äärimmäisen harvinainen hömötiainen asuu. On niin surullista, kun lintulajit häviävät vähitellen ihmisten tekojen seurauksena.
Tämä hyvin pieni metsäretki ennen synnytystä teki todella hyvää tässä kohtaa, vaikka varmaan saattaa kuulostaa rajulta. Mieli tarvitsee tässä kohtaa ihan kaiken, mikä rentouttaa ja minulle retkeily on sitä. On aivan kiistatonta kuinka vain astumalla metsään verenpaine ja stressitaso laskee. Ihan parasta! ♥
Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa