Eilen surkuttelin mielessäni, kun en ole ehtinyt tällä viikolla lenkille keskiviikon jälkeen. Huomasin kropan kaipaavan jo taas liikettä, joten suunnitelmissa oli tänään mennä aamulenkille. Meidän piti kuitenkin eilen siivota, koska tänään meille tulee vieraita, joten työpäivän päätteeksi aloin touhuta. Loppujen lopuksi siivoilimme melkein kaksi tuntia, kun purettiin yksi muuttolaatikko ja järjestelin paikkoja, joita en ollut arkena ehtinyt. Lopputuloksesta tuli aivan ihana ja nyt on niin ihana täällä köllötellä, kun on siistiä. 🤎 Kaiken lisäksi arkiaktiivisuus, jota ei mittailla millään älykellolla, on sitä ihan parasta liikuntaa lenkkeilyn lisäksi.

Tiesin jo joulukuussa, kun muutettiin, että oma arkiaktiisivuus lähtee nyt nousuun. Täällä maatasossa on niin paljon kaikenlaista puuhaa, kun on oma piha. Vaikkei nyt vielä puutarhaa pääsekään tekemään, sekin aika on tulossa.

Torstaina siivosin meidän varastoa reilun tunnin ja tänään käpsyttelin käymään kaupassa, kun tarvi hakea voita leivontaa varten. Kun tulin sieltä, otettiin varastosta pari ruukkua ja vietiin ne takapihalle kevättä odottelemaan. Lunta päälle reilusti niille sekä sipulikasveille, jotka jo heitin pihalle aiemmin, koska joitakin yöpakkasia on vielä tulossa. En siis loppujen lopuksi mennytkään tänään lenkille, koska jalat olivat aivan väsyneet eilisestä siivoilusta. On tärkeää tunnistaa omat voimavarat eikä mennä lenkille vain siksi, että viikko-ohjelman mukaan pitäisi. Yritän kai sanoa tällä postauksella sitä, että on olemassa muutakin liikettä kuin jolkottelu lenkkarit jalassa.

Nyt toivon, että saahaan ylläpidettyä tämä meidän siisti koti täällä, koska kyllä se sotkukin vaan uuvuttaa aina. Ei sitä halua myöntää ikinä, kun se tilanne on päällä, mutta näin kun on siistiä, huomaa kuinka paljon se piristää. Arkiaktiivisuus on tässäkin se avainsana – siisteys vaatii ylläpitoa koko ajan. ☺️

Nyt tämä akka menee saunaan, keskellä päivää! 😅🤭

Lähdimme viikko sitten lauantaina nopealle metsäkierrokselle kantorinkka mukanamme, jotta pääsee vähän testaamaan sitä käytössä ja muutenkin luontoon. Valittiin meidän retkikohteeksi Pomponrahka, joka on näin kesällä aina hyvin nopea kierros, sillä siellä ihminen syödään elävältä muuten. Kerranhan jouduimme hirvikärpästen kohteeksi kyseisessä paikassa, joten käymme Pomponrahkassa yleensä kerran kesässä tai harvemmin. Hieno paikka se kyllä on, sitä ei käy kiistäminen. Lisäksi Pomponrahkassa asuu harvinaisia luteita, hämähäkkejä ja perhosia.

Kantorinkka tuntui omassa pihassa lapsen kanssa hyvin takapainoiselta tällaiselle ihmiselle, joka ei ole rinkkaa kantanut pian kolmeen vuoteen. Kun sitten laittoi ihan vaelluskengät jalkaan, alkoi tasapaino löytyä paremmin. Lihaksetkin löytyi, mutta ei niissä voimaa ollut. Ihan hyvä siis oli aloittaa kantohommat ihan parin kilsan lenkillä. Uskon kyllä, että pidempikin rykäisy menisi, mutta ei se pahitteeksi olisi treenata ennen kuin lähtee ihan kunnolla vaeltamaan.

Tiesitkö, että suopursu kuuluu alppiruusujen sukuun?

Kantorinkka on tämän yhden reissun perusteella aivan välttämätön mielestäni vajaa 2-vuotiaan lapsen kantamiseen, jos aikoo yhtään enempää retkeillä ja vaeltaa. Nyt ei ole mitään estettä miksei voisi lähteä metsään aivan niin kuin ennen vanhaan. Olen niin onnellinen ja tyytyväinen tämän hankinnan johdosta. Hyvin sijoitetut sataset!

Seuraava koitos onkin sitten olla teltassa yötä! Nyt varmaan alkaisi olla kelit kohdallaan sitä ajatellen, mutta ei nyt tullut mieleen tälle viikonlopulle moinen asia. Ehkäpä sitten juhannuksena. Odotan jo kovasti milloin on seuraavan kerran sopivat kelit mennä taas metsään.

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa