Kyljet kipeänä, mutta ei haittaa

Luin tänä aamuna twitteristä keskustelua, jossa puhuttiin siitä miten vanhemmiten tulee kaikenlaista kremppaa. Alle nelikymppisenä kuulemma alkaa sattua akillesjänteet ihan mystisesti, johon ratkaisu on kylmillä keleillä nilkkojen suojaaminen etenkin lenkkeillessä. 50-vuotiaana jos mikään ei satu aamulla herätessä, kannattaa ensimmäisenä tarkistaa pulssi.

Vanhenemisen ongelmia odotellessa itse totesin tänä aamuna molempien kylkieni olevan ihan sikakipeät. Parhaat asennot ovat makaaminen ja istuminen.

Tiedän kyllä, mistä tämä kylkijumi tuli. Kävimme eilen kiertämässä viiden kilsan lenkin, josta juoksimme pienen osan. Mieleni teki juoksemaan ja halusin tietää miten jaksan pitkän tauon jälkeen. Edelliset lenkit ovat olleet monen tunnin metsälenkkejä luontopoluilla vaativassa maastossa.

Jaksoin yllättävän hyvin. Jalat nousivat ja vauhti oli kovempi kuin koko keväänä samalla pätkällä enkä lopussa ollut ihan rikki, kuten viime kerralla. Ei tarvinnut keräillä itseään montaa minuuttia vaan pystyi jatkamaan matkaa heti.

Aika siistiä! Metsätunkkauksesta on siis ollut jotain hyötyä!

Seuraavaksi täytyy rasvata naama ja lähteä Prismaan, sillä jääkaapissa ei ole enää kuin valo. Täytyy ostaa ruuat ensi viikon maanantaille asti, koska tarvii taas alkaa suunnitella enemmän töihinpaluun myötä. Pitkätkin lomat loppuu joskus.