Jouduttiin Turussa kauhean käristyskupolin alle, mikä johti siihen, että me kalkkilaivan kapteenit jouduimme sutia ihon täyteen *huippusuosittua Patykaa ja suuntaamaan rannalle! Siis me! Rannalle! Voitteko kuvitella! Ja sitten me tehtiin se vielä kaksi kertaa lisää, koska rannalla olikin oikeastaan tosi kivaa, hauskaa ja uiminen tietysti on ihanaa. Talviturkki lähti toisena rantapäivänä.

Lapsen rantatouhuja on mukava seurailla ja etenkin se ensikosketus mereen oli jännittävä. 🙂 Hän on aivan täpinöissään nykyään, kun huomaa mihin parkkipaikalle nyt tultiin eikä kotiin tietenkään haluaisi ikinä lähteä.

Vaikka meri onkin kovin eksoottinen paikka uida, kaipaan varpaitteni alle sellaista täydellistä hiekkapohjaa, joka järvissä usein on. Tai ainakin Lappajärvessä. Luin kuitenkin facesta kuinka Littoistenjärveen on nähty joidenkin perheiden heittävän ruuantähteitä, joten sinne emme kyllä ole menossa.

Juhannusta lähdimme viettämään Raumalle ja täällä onkin aika mennyt leppoisasti, kun ei koko ajan tarvitse olla kieltämässä lapselta kaikkea (älä seiso sillä tuolilla, älä kurota sinne kaappiin, älä leiki sen laatikon kanssa, älä roiku siinä pinnasängyn laidassa, älä vedä sitä vessanpönttöä…). Eilen käytiin ostamassa Cittarista sukkia Tahkikselle ja mulle bikiniyläosa. Illalla käytiin juoksukävelemässä! 1 minuutti juoksua ja 4 minuuttia kävelyä, 3 kilsaa.

En muista olenko täällä keväällä kertonut ollenkaan, mutta hain yhteishaussa kolmeen YAMK-tutkintoon. En päässy mihinkään niistä ihan suorilta tupaan, mutta varasijat ovat aika kivat nyt: 12., 13. ja 24. Johonkin siis tulen pääsemään ihan varmasti. 😀 En ole hirveästi sitä ajatellut, että miten ja missä välissä sitten opiskelen, mutta eiköhän sitä pari vuotta mene vaikka päällään seisten. Sen tiedän, että kaikki aina järjestyy eikä asioita kannata murehtia etukäteen. 🙂

Tänään me ajellaan takas Turkuun ja huomenna mennään ainakin Myllyyn asioille. Jos on kovin lämmin, sitten voidaan harkita taas rantatouhuja. Oli niin kiva uida, heittää talviturkki menemään ja köllötellä lämpimässä vedessä. 🙂 Kesä best! 🙂

Lähdimme viikko sitten lauantaina nopealle metsäkierrokselle kantorinkka mukanamme, jotta pääsee vähän testaamaan sitä käytössä ja muutenkin luontoon. Valittiin meidän retkikohteeksi Pomponrahka, joka on näin kesällä aina hyvin nopea kierros, sillä siellä ihminen syödään elävältä muuten. Kerranhan jouduimme hirvikärpästen kohteeksi kyseisessä paikassa, joten käymme Pomponrahkassa yleensä kerran kesässä tai harvemmin. Hieno paikka se kyllä on, sitä ei käy kiistäminen. Lisäksi Pomponrahkassa asuu harvinaisia luteita, hämähäkkejä ja perhosia.

Kantorinkka tuntui omassa pihassa lapsen kanssa hyvin takapainoiselta tällaiselle ihmiselle, joka ei ole rinkkaa kantanut pian kolmeen vuoteen. Kun sitten laittoi ihan vaelluskengät jalkaan, alkoi tasapaino löytyä paremmin. Lihaksetkin löytyi, mutta ei niissä voimaa ollut. Ihan hyvä siis oli aloittaa kantohommat ihan parin kilsan lenkillä. Uskon kyllä, että pidempikin rykäisy menisi, mutta ei se pahitteeksi olisi treenata ennen kuin lähtee ihan kunnolla vaeltamaan.

Tiesitkö, että suopursu kuuluu alppiruusujen sukuun?

Kantorinkka on tämän yhden reissun perusteella aivan välttämätön mielestäni vajaa 2-vuotiaan lapsen kantamiseen, jos aikoo yhtään enempää retkeillä ja vaeltaa. Nyt ei ole mitään estettä miksei voisi lähteä metsään aivan niin kuin ennen vanhaan. Olen niin onnellinen ja tyytyväinen tämän hankinnan johdosta. Hyvin sijoitetut sataset!

Seuraava koitos onkin sitten olla teltassa yötä! Nyt varmaan alkaisi olla kelit kohdallaan sitä ajatellen, mutta ei nyt tullut mieleen tälle viikonlopulle moinen asia. Ehkäpä sitten juhannuksena. Odotan jo kovasti milloin on seuraavan kerran sopivat kelit mennä taas metsään.

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa