Hae
Mari Hietala

Työmatkapyöräily houkuttelee taas

Viime viikkoina työmatkapyöräily on taas kovasti pyörinyt mielessäni. Minähän viime kesänä hankin sähköt pyörääni ja aloin kesäloman jälkeen pyöräillä työmatkat. Olin aivan koukussa siihen touhuun, kunnes alkoi tulla pakkaskelit enkä huonojen kokemusten takia (mursin kerran käteni) halunnut enää ajaa kuin autolla, jos sattuukin olemaan mustaa jäätä. Nyt sitten kelit alkavat olla jo aika lämpimät ja suurin osa pyöräteistäkin on jo putsattu, joten hinku pyöräilemään on tosi suuri.

Olen lukenut internetistä, että pyöräily on ihan sallittu urheilumuoto raskaana ollessa, joten tekisi sitäkin suuremmalla syyllä kokeilla työmatkapyöräilyä nyt kun maha ei vielä ole mikään jäätävän iso. Eilen käytiinkin testailemassa voinko ylipäätään ajaa pyörällä ja ihan hyvin se sujui. Mitä nyt vähän reisipalat osuvat mahaan, mutta en tiedä haittaako se. Ei ainakaan tullut mitenkään huono olo.

kiertotie

pyöräily

Oli muutenkin hyvä käydä ajamassa oma työmatka läpi, koska yhden työmaan takia kiertoteitä riittää ja ne ovat myös muuttuneet syksystä tosi paljon. Ihmeteltävää riitti, mutta nyt ainakin osaan töihin pyörällä, jos joku aamu päätän hurauttaa Helkama vinkuen sinne. Tällä viikolla en viitsi, kun täytyy antaa kropan vähän palautua tuosta eilisestä 17 kilometrin rykäisystä. Satuin nimittäin taas toheloimaan joidenkin kiinnikkeiden kanssa eilen töissä, kun yskäsin vähän väärässä asennossa ja jouduin hetken ulisemaan tuolillani makuuasennossa. Pyöräily ei onneksi asiaa pahentanut, mutta tosiaan täytyy nyt nämä pari päivää ottaa rauhallisemmin taas.

työmatkan varrelta

Kellojen siirron ansiosta nyt päästään myös nauttimaan ihanista illoista, kun on valoisaa koko ajan pidempään. Rakastan iltakävelyitä ja niin myös pyöräily pehmeässä iltavalossa on aivan ihanaa. Siitä saatiinkin nauttia juuri eilen, kun tulimme kotiin vasta seitsemän aikoihin illalla.

Täytyy toivoa, että pystyisin pyöräilemään seuraavina parina kuukautena, koska sen verran piristävää työmatkapyöräily on. Siinä herää mukavasti aamuisin ja illalla on olo kuin olisi urheillut vähän.


Seuraa seikkailujani instassa!

Piikkiön linnavuori

Olemme jo muutamana viikonloppuna kovasti kaivanneet metsään, kuten vanhoina hyvinä aikoina oli tapana. Aina kuitenkin Varsinais-Suomen sää pilasi suunnitelmat, kunnes eilen haistatettiin paskat sääennusteille ja lähdimme vaan. Suuntasimme Piikkiön linnavuoren reitille, kun meiltä ei sinne kovin pitkä ole ja lyhyt automatka retkipaikkaan houkutti. Piikkiön linnavuori oli myös itselleni entuudestaan tuntematon paikka, Tahkis siellä on kuulemma joskus kauan sitten aiemmin käynyt.

Pitkän metsäretkeilytauon jälkeen metsä tuntuu aivan uudelta paikalta. Sellaiselta kuin olisi oikeassa paikassa, mutta on silti vähän varautunut olo jostain syystä. Kuin olisin vähän pettänyt metsät talvitauon takia, vaikka eihän metsä sitä tiedä, etten ole käynyt palvomassa luontoa puiden juurilla pitkään aikaan.

tammireitit

Polku oli suurimmaksi osaksi kovin jäinen ja uskon, että äitini olisi ollut kauhuissaan, jos olisi ollut näkemässä tilanteen. Menin sivuluisussa muutamia mäkiä alas pitäen kiinni nuorten kuusten oksista. Hyvin toimi! Enkä edes kertaakaan meinannut kaatua, koska valitsin reittini olosuhteiden mukaan. Jos en olisi raskaana, en ehkä olisi varonut aivan yhtä paljon. Ja onneksi oli myös osuuksia, jotka eivät olleet jäässä yhtään.

jäinen polku

Varsinaisen linnavuoren jätimme välistä, sillä se olisi ollut 40 metrin nousu yhtäkkiä ja en ole yhtään varma miten tällainen raskaus tuollaiseen reagoi. En vielä tässä vaiheessa ole valmis synnyttämään kuitenkaan. No okei, suurempi syy oli se, että polku vuorelle oli myös jäinen. Täytyy käydä joskus sitten, kun kaikki paikat ovat sulaneet.

metsäretki

metsäretki

KUU KIURUSTA KESÄÄN

Kuulimme retkellä paljon keväisiä lintuja ja toki näimme myös osasta vilauksen. Parkkipaikan viereisellä pellolla lauloi kiuru ja metsässä ollessa ylilennot suorittivat joutsenet, nahistelevat närhet, iso hanhilauma sekä kurjet. Jossain kaukana kuultiin yhdessä vaiheessa myös palokärki.

jäinen puro

vastavalo

sinitiainen

Evästauon pidimme laavun lähellä keskellä metsää. Laavut ovat turhan suosittuja makuumme, joten etsimme nykyään suosiolla jonkun oman mättään, jossa voi rauhassa kuunnella luonnon ääniä ja keräillä hämähäkkejä reppuunsa kotiinviemiseksi. Jälkimmäinen tapahtuu yleensä vahingossa, ei tarkoituksella.

evästauolla

fazerin sininen

kahvitauko

HYH, KAHVIA

Join jopa kuksallisen kahvia, vaikka yli kolmen kuukauden tauon jälkeen kahvi maistuukin pahalta. Sitten kun otti kaveriksi Fazerin sinistä, johan meni kahvi alas. En kyllä saanut siitä mitään ihmeellisiä kiksejä enkä oikein ymmärrä miten kahvi on koskaan voinut olla mielestäni hyvää. Yritän pitää kovasti kiinni tästä ajatuksesta, sillä en kaipaa kahviaddiktiota yhtään elämääni. Haluaisin, että se pysyy poissa, koska koen olevani aika herkkä kofeiinille. Saan teestä ihan tarpeeksi energiaa. Silti erikoiskahveja ja retkillä normaalia suodatinkahvia aion sallia itseni juovan.

metsäpolku

PIIKKIÖN LINNAVUORI RETKIKOHTEENA

Retkipaikkana Piikkiön linnavuoren alue oli mielestäni erittäin mukava. Sopivasti korkeuseroja, joten tulee jaloillekin vähän treeniä normaalia enemmän ja alueen linnusto oli myös mieleeni kovin. On aina ilo kuulla närhien ruma rääkynä ja palokärjen maailmanlopun huuto. Kallioiden päältä laskeuduttiin aivan ihastuttavaan kuusimetsään eikä mikään muu paikka maailmassa ole niin oikea kuin vanha kuusimetsä. Niissä on elämä.

Linnavuori itsessään tietysti tuo reitille sitä jotain, kun kuvien perusteella sieltä on aika huikeat maisemat. Joskus toisella kerralla tosiaan täytyy käydä kiipeämässä sinne.


Lisää seikkailujani instassa. 🙂