Ah, me päästään tänään leffaan! Haluan mennä katsomaan sen uuden hömpän, jossa on Julia Roberts ja George Clooney. En tiedä leffan nimeä, höhö. 😀 Mutta mitäpä sillä on väliä, kun pääsee lepäämään hetkeksi tästä nykyisestä ruuhka-arjestaan?

Olen nyt kolme viikkoa ollut töissä ja se on ollut parasta, mitä hetkeen on tapahtunut, jos ei söpön pienen pojan hassutteluja oteta huomioon. Mielenterveys on parantunut, jos näin rajusti voi ilmaista, mutta olen oma iloinen itseni nykyään enkä mökömökö 24/7. Raskasta on ollut välillä huonojen öiden takia, mutta olen selvinnyt. Tänä lauantaina en ole rekan alle jäänyt kuten kahtena edellisenä ja se on ihan parasta!

Kävimme tutustumassa päiväkotiin torstaina ja siellä pitäisi aloitella ensi viikolla. Se ressaa, mutta kai siitäkin selvitään. Aikovat nukuttaa lapsen vain yksille päiväunille, mutta jos olisin kasvatusalan ammattilainen, en tekisi niin vaan antaisin alle 15 kuukauden ikäisen lapsen nukkua ne kahdet päiväunet, jotka hän tarvitsee. Lisäksi lapsemme pääsi 2-3 -vuotiaitten ryhmään, vaikka hän itse täyttää kaksi ensi vuoden elokuussa. Tuo ryhmä ja päiväkoti oli kuulemma ainoa vaihtoehto meille, vaikka oikeasti haimme sen toiseen yksikköön, joka sijaitsee käytännössä meidän pihassa. Tietenkään emme voi voittaa elämän lotossa paikkaa vierestä vaan ensi viikosta alkaen lähden joka aamua aivan päinvastaiseen suuntaan kuin missä olen töissä. Sujuva arki ja niin edelleen.

Mitäs muuta? Kokeilin tiistaina lihaskuntotreeniä, koska houkuttelisi hankkia vahvat reisipalat näiden surkastuneiden tilalle. Enää puuttuu kunnon yöunet, jotta voisi oikeasti harrastaa yhtään mitään rasittavaa. Näin vanhan ihmisen palautuminen kun ei ole mitään huippuluokkaa.

Seuraavaksi pitäisi varmaan tehdä jotain ruokaa, jotta päästään lähtemään varamummun luo reilun tunnin päästä ja sitten sinne elokuviin. Niin siistiä mennä rentoutumaan!

Tässä tällainen pikainen pläjäys kuulumisia täältä perhearjen keskeltä, joka on siis juuri niin kiireistä kuin voi olettaa. Illat menee lapsen nukuttamiseen ja sitten on itse niin väsynyt, ettei voi kuin nukuttaa itsensä.

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa

Niin ne sanoo, että pitkätkin lomat loppuu joskus. Vaikken minä millään lomalla ole ollut vaan perhevapailla. Ihan eri asia. Töiden kannalta toki aivan sama miltä poissaololta palaa, todennäköisesti töihinpaluu tuntuu silti samalta.

Minä palasin työmaalle viikko sitten. Monta viikkoa ennen sitä tuli kiire keksiä miten saan lapsen nukkumaan parempia öitä, koska järkyttävä väsymys ja työ ei kuulu lempiyhdistelmiini. Onnistuin lopulta keksimään ratkaisun, vaikka onhan se hieman arpapeliä silti edelleen nukutaanko vai kukutaanko. Viime yönä herätyksiä oli aivan liikaa ja minä nukuin tosi vähän. Niinpä olen tänään ihan täysi zombie.

Töihinpaluu itsessään oli tietysti myös jännittävä. Nähdä taas kaikki ihmiset pitkästä aikaa, päästä ajantasalle kaikesta ja miten muistaa kaikkia asioita. Muistaminen onkin ollut ehkä haastavinta. Yhtenä päivänä totesin, etten muista yhtään miten olen kirjoittanut englanniksi joitakin fraaseja, kun nyt jo mietin miten olen voinut edes unohtaa.

Olen kuitenkin yrittänyt antaa itselleni armoa. Kun vauva syntyy, kaikki muu on toissijaista. Sitä unohtaa totaalisesti kaiken muun ja keskittyy vain vaipan vaihtamiseen sekä imettämiseen esimerkiksi. Sitten se koko vauvavuosi menee samojen asioiden parissa eikä aivoissa ole enää mitään havaintoa mistään työasioista.

Ensimmäisellä viikolla kaikki oli vain ihmettelyä. Miten yhteensovittaa työ ja lapsiarki? Miten ehtiä tekemään edes jotain omia juttuja arkisin, ei mitenkään? Päivittäisinkö instan joka päivä vai annanko vain olla? Blogiin ehdin vasta nyt, kun otin tämän ajan lapselta.

Kuitenkin tänään tuntuu jo tosi paljon helpommalta. Muistan paljon paremmin kaikki työjutut, olen päässyt jyvälle missä mennään eikä tämä arkikaan tunnu niin hankalalta. Täytyy tehä niitä asioita, joita tämä arki vaatii ja päivittää tämä blogi sitten, kun ehdin. Näin se nyt vain menee. Neuloakin ehdin vain välillä.

Kaiken kaikkiaan töihinpaluu teki minulle tosi hyvää, olen vanha oma itseni nyt. Viihdyn niin paljon paremmin tällaisena kuin kotiäitinä, jota harmittaa joka päivä se, kun on niin sotkusta. Nyt töistä tullessa jaksaa vähän siivotakin. 🙂