Veikkausliiga: TPS – SJK 18.4.2026
2Mikä peli on täydellinen tämän akan palata kentille kuvaamaan jalkapalloa? No tietysti kaksi eniten jalkapallon kuvaustaipaleeseeni vaikuttanutta joukkuetta samalla kentällä samaan aikaan: TPS ja SJK. Kuten ehkä tiedätte, ilman SJK:ta en heiluisi missään kentillä kameran kanssa. Ilman Tepsiä en olisi jatkanut valokuvausta Turkuun muutettuani. Molempien seurojen kanssa on vietetty vuosia ja edelleen SJK:n stadionilla voi ihailla mm. minun ottamia kuvia, jotka tauluiksi on kehystetty.
Odotukseni tästä paluusta kuvaamaan jälleen parin vuoden tauon jälkeen eivät olleet kovin korkealla. Ei valokuvauksellisesti eikä jalkapallollisesti. Luin ennen peliä joukkueet läpi enkä tuntenut kummastakaan joukkueesta kuin yhden tai kaksi nimeä. Heräsin myös siihen milloin olen viimeksi edes kuvannut Veikkausliigaa ja vastaus löytyy blogista: 2020. Ei ihme, että kuvausliivit olivat ehtineet vaihtaa väriä ja Veikkausliiga logoa. Pidot median tilassa eivät olleet kuitenkaan parantuneet, nyt tarjolla oli enää kahvia mustana. Muutenkin kulkeminen oli jokseenkin hankalaa, mutta ainakin meillä oli vessa! Se jos mikä voidaan laskea luksuksena. Silti median kulkemisen ja tilojen suhteen kaipaan todella paljon vanhaa. Emmekö vain voisi mennä samasta aukosta kuin pelaajat, kuten ennenkin? Kuljemme kuitenkin paljon ennen pelaajia, koska kentällä täytyy olla asemissa.
Mistä lähtien Tiitus Lehtisellä on kasvanut parta? Aivoni nyrjähtivät.
väkeä kuin sepsin maalilla
Ensimmäisellä puoliajalla häärättiin Sepsin.. eikun TP-Seinäjoen, eikun SJK:n maalilla ja yritin saada pääpallokuvia. En ole vielä koskaan osannut niitä enkä myöskään nytkään. Yllä olevan kuvan kohdalla mietin, että tämäkin on tainnut jäädä tuomarilta näkemättä kuin myös muutamat SJK:n törkeät paidassa roikkumiset. Kaikista paskin roikkuminen oli toisella puoliajalla TPS:n hyökkäyksessä keskeltä läpi. Se loppui kuin kananlento, kun TP-Seinäjoen väreissä juokseva nappasi paidasta kiinni. En tiennyt, että nykyään tämä tällainen roikkuminen on sallittua.
Juha-Jaakko Ulvila ansaitsi oman kuvansa.
viiltävä jalkapalloanalyysi
En ollut kovin yllättynyt ensimmäisellä puoliajalla, kun TPS teki maalin. He hallitsivat peliä koko ensimmäisen puoliajan ja yleensä se joukkue, joka hyökkää enemmän, voittaa. Siksi strategiana vain puolustaa on aivan äärimmäisen tylsä. Simo Valakarin SJK, joka hyökkäsi, oli ihana. Tämä SJK sai kannattajatkin turhautumaan enkä yhtään ihmettele.
Toisella puoliajalla SJK ryhdistäytyi ja peliä pelattiin enemmän TPS:n maalilla. Se näkyy näissä kuvissa, sillä en jaksanut edes yrittää sieltä päästä saada mitään kuvia. Putkeni on pitkä, mutta ei ihan niin pitkä.
Ja niin Albion Muzaci viimeisteli toisen puoliajan, vaikka SJK:kin yritti. Se ei vain riittänyt tällä kertaa ja pisteet jäivät Turkuun.
Valokuvauksellisesti oli sellaista tavallista. En ollut kamalan kiinnostunut kameran asetuksista tai miten kohtaan vastavalon. Minulla on vakiopaikat, joissa aina istun puoliajat valosta viis veisaten. Vuosien tauot ovat hieman heikentäneet nopeuttani pysyä tilanteissa mukana ja sen vuoksi oli taas muutamat hyvät otokset tarkentuneet taakse eikä eteen. Mukavaa se kuitenkin oli, joten voisin kuvitella itseni kuvaamaan Turun helteillä.
TPS – SJK 2-0
Harkkamatsi: TPS-SJK 15.3.2019
Perjantaina kello 13:20 toivotin hyvät viikonloput työkavereille ja poistuin työpaikan ovesta vapauteen reppu selässä. Olin pakannut normaalia enemmän tavaraa mukaan aamulla, koska ohjelmassa oli keskellä päivää pelattavan harjoituspelin kuvaaminen Turussa. Jouduin siis lähteä töistä vähän aiemmin kuin yleensä, jotta ehdin pelin alkuun Kupittaalle.
Kurvasin Veritaksen parkkipaikalle niin vauhdilla, että meillä asuva ammattikuski olisi nostanut metelin, jos olisi ollut näkemässä. Lopulta itseäkin alkoi sen verran vaivata, että oli pakko vähän korjata autoa enemmän oman parkkiruudun puolelle ennen kuin kehtasin lähteä vaeltamaan tien toiselle puolelle Kupittaa vitoselle.
Tajusin siinä kävellessä paikalla olevan aika paljon vanhoja tuttuja Seinäjoen ajoilta. Richie, jonka kanssa keskustelin eräästä kuvasta juuri tammikuussa puhelimessa, Lari, jota ilman en edes kuvaisi jalkapalloa tänä päivänä ja Lehtisen Pekka, joka häärää joukkueenjohtajana edelleen. Näiden lisäksi peliä oli katsomassa muutama kenet tunnistin paremmin kuin pelaajat, jotka pyörivät kentän puolella.
Itse asiassa siellä kentän puolella oli jotain normaalista poikkeavaa vaihteeksi tarjolla. Solmu oli jostain keksinyt pukea päälleen TPS-paidan ja kirmaili mustavalkoisessa peliasussa kuin olisi aina tehnyt niin. Nämä tällaiset värinvaihtojutut ovat joka kerta niin saaterin hämmentäviä. Minä en vieläkään pysty ymmärtämään Miro Tenhon Inter-logoa ja saattaa myös hetki mennä, jotta silmä tottuu Solmuun TPS-logolla. Voisivatko he edes varoittaa ajoissa näistä? En selkeästi kuulu mihinkään heppamiesten toimistoon, kun en ole yhtään kartalla muutoksista.
Jos teidän mielestä nämä kuvat ovat vähän eri värisiä kuin yleensä, silmänne on oikeassa. Minä löysin Lightroomista sellaisen asian kuin valkotasapainosäädön, höhö! No okei, olenhan minä tietysti sen aina tiennyt olemassa olevaksi asiaksi, mutta saattaa olla, että olen ollut hieman laiska sen kanssa. Luulen, että tämä on vuosi, kun saarnaan itselleni ja muille: valkotasapaino on kuvan perusasia, jonka päälle voi rakentaa mitä ikinä haluaa, mutta jota ilman koko kuva on perseeellään. Toisaalta, en välttämättä kaivanut näihin valkotasapainoa ihan oikeasta kohdasta, mutta ei nyt juututa pikkuseikkoihin? Valkotasapainohan pitäisi kaivaa esiin täydellisen harmaasta, mutta sitä ei ihan kaikissa kuvissa ollut tarjolla, vaikka sää hyvin harmaa ja sumuinen olikin.
Pelissä toisella puoliajalla minun huomioni vei vastustajajoukkueen eräs sankari, joka kaatuessaan karjui kuin sikaa olisi tapettu ja samalla mennessään hakkasi maata sen verran, että luulin oikeasti sattuvan. Sitten kun näin kuka pelaaja oli kyseessä, muuttui huoli suunnattomaksi ärsytykseksi. Ristuksen filmaaja mietin ja pohdin myös sitä mahtaako mies koskaan oppia, ettei tässä maailmassa saa kaikkea mahdollisimman lujaa huutamalla vaan joskus tulee tilanteita, joissa täytyy osata nöyrtyä ollakseen siedettävä persoona. Ehkä pohjalaiset opettavat hänelle, ettei hän ole sen kummempi kuningas kuin kukaan muukaan Pohjanmaalla. Toivottavasti.
Koska pelissä näkyi pientä sikailua loppua kohti, jäi minulle pelistä hieman kakka maku suuhun. Vaikka Tepsi kyllä voitti ja siinä mielessä oli ilo kuvata matsia. Joskus vain yksittäisten pelaajien tempaukset jäävät vähän liikaa päähän pyörimään ja unohdan kaiken hyvän, mitä näin. Kuvauskeli oli täydellinen ja kylmä tuli vasta toisella puoliajalla. Sitä paitsi tykkään näistä kuvistakin. Pitkästä aikaa tuntuu, että olen osunut niin kuin pitääkin. Omalla tavallani.
Näitkö sinä tämän pelin, millainen mieli siitä jäi? Jääkö sulle päähän jonkun pelaajan sikailu vai unohdatko asian, kun peli on loppunut?
TPS – SJK 1-0