Meillä alkoi vihdoin loma. Mun on jotenkin tosi vaikea aina päättää milloin haluaisin pitää talviloman, mutta nyt jo toista vuotta putkeen se sijoittuu helmikuun ensimmäiselle viikolle. Viime vuonna oltiin Vimpelissä ja tänään lähdemme seikkailulle Kihniöön. Kohteemme ovat siis tosi eksoottisia, eikö vain? Tämä on seikkailu siksi, että en mene vannomaan autostani sen kestävän kolme tuntia suuntaansa (koska aiemmin huollossa mainittiin toisesta takalaakerista) ja vaikka se kestäisikin, meistä ei tiedä kestetäänkö me. Autostani on siis jo ostettaessa ollut rikki se perinteinen, mikä tyypillisesti aina tämän sortin pösöistä, lämpöläppä. Se on muovinen osa ja voitte ehkä kuvitella kuinka sellainen napsahtaa rikki Suomen sääolosuhteissa. Se jää johonkin tiettyyn asentoon, joka yleensä tarkoittaa sitä, että kuskin tai apukuskin puolelle puhaltaa pelkkää jäistä kylmää ilmaa. Sehän ei kesällä paljon haittaa paitsi sitä toista puolta, jolle tulee kuuma ilma. Näin talvella se onkin hieman konstikkaampi juttu, etenkin kun pitäisi tarjeta kolme tuntia autossa, joka ei sisältä lämpene. Kuulostaa omaankin korvaan hullun touhulta, mutta tämä on ainoa auto, joka meillä on. Niin ja jos joku miettii miksi en ole korjannut tätä vikaa, se johtuu vain siitä, että se lysti maksaa 800 euroa eikä mikään takaa, että se läppä pysyisi silti kunnossa, kun edelleen se osa on muovia.

Noh, joka tapauksessa, tänään lähdemme koittamaan mihin asti pääsemme. Toivottavasti perille tietysti. Siellä meitä odottaa mökki ja pari kansallispuistoa sen lähistöllä. En tarkalleen tiedä, mitä kaikkea aiomme tehdä, mutta olen sitä mieltä, ettei lomalla aina niin tarvi ollakaan ohjelmaa.

SEIKKAILU VAATI SHOPPAILUA

Eilen kävimme etsimässä Skanssista talvivarusteita, mutta emme löytäneet. Sen sijaan ostin H&M:stä kivan värisen urheilutopin vanhojen tilalle, jotka olen käyttänyt jo lähes loppuun. Mulla on ollut vuosia käytössä yhdet Ginasta aikoinaan hankitut vastaavat topit, jotka alkavat olla parhaat päivänsä nähneet. En käytä tällaisia tietenkään missään lenkkeillessä vaan tykkään näistä kotioloissa. Ovat mukavampia päällä kuin tavalliset rintsikat.

Ennen pakkaamista. Vaatteet siellä täällä..

Kauppakeskuskiertelyn jälkeen syötiin kotona mehevät laskiaispullat ja pakattiin. Sain kaiken muun kasaan paitsi neulehommat, tekniikan ja kosmetiikat. Täytyy siis pakata nekin vielä ja sitten ollaankin valmiita lähtöön. Seikkailu odottaa! Toivottakaa onnea, että pääsemme perille asti! Instasta voi seurata kuinka käy…

Kirjoittelin jokin aika sitten juoksemisesta ja kerroin kuinka olen aloittanut Vauhtisammakon juoksukoulun etävalmennuksessa, koska haluan nyt vihdoin oppia kävelijästä juoksijaksi. Ajattelinkin nyt käydä läpi, mitä tälle mun juoksuharrastukselle kuuluu, kun juoksentelua on takana kolmisen viikkoa.

Aiemmin, kun olen yksikseni yrittänyt juosta, ongelmiani ovat olleet huono kunto ja tekniikka, josta minulla ei ole ennen tätä vuotta ollut vähäisintäkään haisua. Yleensä kaikki energia on mennyt siihen, kun on keskittynyt huonoon kuntoon ja huohottamiseen. Vähän yrittänyt saada korjattua lantiota, sillä sen tuntee kyllä hölkätessä, jos asento on väärä. Ainoa vain, etten ole oikein tiennyt miten korjata sitä.

Viime vuonna kun on otettu kuvia juoksustani, olen huomannut jalkaterieni osoittavan vähän mihin sattuu ja toisen nilkan tekevän jalan asennosta maahan tullessa ihan vinon. Arvatkaa vaan olenko tätäkään osannut korjata, vaikka olen nähnyt ongelman? Toinen nilkkani on siis nyrjähtänyt tosi pahasti Seinäjoella reilu viisi vuotta sitten ja kärsin siitä yhä, todennäköisesti ikuisesti. Siinä ei oikein ole samanlainen liikerata kuin terveellä nilkalla ja se on tuonut omat haasteensa juoksuasentoon.

Nyt olen sitten päässyt tutustumaan juoksutekniikkaan ja olen siitä aika innoissani. Otimme sunnuntaina kuvia minusta juoksemassa ja sain huomata, että edelleen jalkani iskeytyvät maahan kantapää edellä, vaikka olen kuvitellut, etten enää tee niin. Nilkan asento sen sijaan on korjaantunut ja se on mahtavaa.

Olen oppinut, että juoksuasennon täytyy olla eteenpäin pyrkivä. Ei saa olla istuvassa asennossa vaan pystyssä, jotta suunta on eteenpäin.

Sykepuolella en ole vielä tehnyt läpimurtoa, vaikka on kuntoni tietysti parantunut. Sunnuntaina olisi pitänyt tehdä rauhallinen peruskestävyyslenkki, mutta vetelin sen ahneuksissani liian lujaa. Ensi sunnuntaina aion ottaa rauhallisesti. Eilen kävin juoksemassa intervalleja ja tuntui, että osasin hengittää paljon paremmin kuin ennen.

Usko ja luotto on kova, että kyllä minusta vielä juoksijaksi on. Kunhan vain talvikelit pysyvät maltillisina ja pääsee juoksemaan. Jos sinua kutkuttelee osallistua juoksukoulun etävalmennukseen, instatililläni on arvonnassa vielä tänään yksi paikka helmikuussa alkavaan valmennukseen.