Hae
Mari Hietala

Saanko joskus vielä nukkua?

Olen tähän asti vauvaelämää luottanut vahvasti imetyshormoneihin, joiden oletan kantavan minut kaikkien unettomien öiden läpi ja niin ne ovat tehneetkin. Silti viimeiset pari viikkoa ovat olleet kovin raskaita kaiken nukuttamisen ja yöhuutojen takia. Mielestäni vauvaelämässä raskainta on nukuttaminen. Se stressi siitä, jos vauva ei nukahdakaan eikä itse pääse koskaan unille. Meillä toki nukuttamisesta stressaaminen on hyvin turhaa, sillä joka yö vauva lopulta on nukahtanut. Silti stressaan tästä kaikista eniten.

Päiväunille nukuttaminen on toiminut viimeiset pari viikkoa erittäin hyvin, mutta yöunet ovat horroria. Olen päivärytmiin herämisen myötä googlettanut viisikuukautisen vauvan rytmejä ja yrittänyt keksiä meille parhaiten toimivan systeemin siinä onnistumatta. Eilisiltana vauva nukahti rinnalle 19:45 ja nukkui 21:15 asti. Heräsi hymyillen, jolloin on aivan turha haaveilla mistään unien jatkumisesta. Kello 23:00 yritin taas nukuttaa, mutta olin myöhässä, sillä yhtäkkiä hän olikin taas yliväsynyt. 00:jotain pääsin lopulta sänkyyn. Jos vauvan pitäisi mennä nukkumaan 19-20:30 välillä ja nukkua aamuun, ei se kyllä meillä kertaakaan ole puolen vuoden aikana toteutunut.

Tavoitteeni on aamuisin herätä 6:30, mutta en ole onnistunut näiden myöhäisten iltojen takia. Tänäkin aamuna noustiin 7:45. Saan kyllä päiväunet onnistumaan erittäin hyvin, kuten myös tänään, mutta se oikea yöunien uni-ikkuna on aivan hukassa. Mikään ei olisi mahtavampaa kuin nukkua joskus kunnon yö.

Mistään muusta en varmaan ole instassakaan höpissyt moneen viikkoon (puoleen vuoteen?) kuin nukkumisesta. Uni oli jo ennen raskautta minulle tärkeää, sillä väsyneenä en pysty tekemään yhtään mitään ja olen vihainen. Onneksi tosiaan nyt on vielä imetyshormonit pelastamassa, ilman niitä en varmaankaan pystyisi tähän.

Kauhulla odotan sitä aikaa, kun saa aloittaa unikoulut ja pitäisi jaksaa opettaa lapsi nukahtamaan itsenäisesti. Tänäänkin laitoimme hänet pinnasänkyyn ennen viimeisiä päiväunia ja toivoimme, että se vain laittaisi silmät kiinni sillä välin, kun syömme laskiaispullaa. No ei laittanut, jalat viuhuivat kuin viimeistä päivää, tutti oli ties missä ja pupua roikotettiin korvista.

Oh lord, saisinpa nukkua edes yhden yön.

 

4 kommenttia

  1. Erikoiset Asiantuntijat kirjoitti:

    Onpa harmillista luettavaa. Niin hyvin ymmärrän sinua, koska aikanaan n. 30v sitten itselläni oli samanlaista. Jos sinua yhtään lohduttaa, niin tässä pätee vanha sanonta ”Aikansa kutakin.” Yhtenä kauniina päivänä/yönä hän sitten nukkuukin ja ehkä jopa yli odotusten. Mutta sen oman unenhan tarvitsisit NYT. Voimia sinulle ja yritä levätä samaan aikaan kun hän nukkuu päikkäreitä.

    • Mari H kirjoitti:

      Kiitos! <3 Minä aika usein nukun silloin, kun vauva nukkuu päikkäreitä. 🙂 Viime yönä tuli ilmeisesti nukuttua tarpeeksi, kun tänään ei väsyttänyt heti aamusta. Että joskus sentään tulee untakin vähän. 🙂

  2. Sanna kirjoitti:

    Jos et jo seuraa niin kannattaa instagramissa käydä katsomassa tiituni, lahineuvola, happymilkmama, vauvanluonnollinenuni, unihiekkaa_com niissä olen saanut paljon apuja. 🙂

    • Mari H kirjoitti:

      Kiitos näistä! En ihan kaikkia ole käynyt luuraamassa, mutta täytyy käydä. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.