Viimeistä kertaa juhannuksena kahdestaan

Olemme aiemminkin viettäneet juhannusta kaupungissa, mutta tämä oli viimeinen kerta, kun olimme juhannuksena kahdestaan. Ensi vuonna meitä on kolme! Kolmestaan olemme jo toki paljon aiemmin, sillä elokuisia on tuntunut tässä syntyvän jo sitä tahtia, ettei yhtään tiedä tuleeko itselle lähtö Tyksiin tänään, huomenna vai vasta kuuden viikon päästä. Tänään antihistamiinia apteekista hakiessani puuskahdin, että kaikista paras lääke kaikkeen olisi varmaan vain jo synnyttää.

Ei sillä, onhan raskauteni ollut tosi helppo ja sujunut hyvin, kunnes viimeinen kolmannes alkoi. On väsyttänyt, on kaikenlaista ihottumaa ja kutinaa enkä vielä ainakaan ole käynyt missään testeissä sulkemassa pois mahdollista hepatoosia. Minua ei kutkuta jalkapohjista eikä mahasta, mutta jalkapöydät ja kämmenet ovat kutisseet. Lisäksi tässä yksi aamu iholle on ilmestynyt punaisia jälkiä, jotka eivät kuitenkaan kutise. En tosiaan tiedä, mistä muusta on kyse kuin helteiden aiheuttamasta hikoilusta, mutta ajattelin nyt hetken olla silti syömättä mansikoita. Lisäksi vaihdoin käyttämääni saippuaa eikä kämmeniä ole tänään pahemmin kutkuttanut.

Mitä muuta ollaan juhannuksena tehty kuin kärsitty minun iho-ongelmista?

Kamalan vaikea yrittää raskausaivoista kaivaa ulos jotain, mikä on tapahtunut monta päivää sitten, mutta yritän. Perjantaina aloitimme päivän marssimalla suolle ottamaan juhannuskuvia. Se oli hyvin nopea lenkki, sillä hyttyset halusivat syödä meidät elävältä. Oli kuuma ja tosiaan kova tahti, mutta ei onneksi aiheuttanut supistuksia pahemmin.

Kuvausretki oli sen verran hikinen, että päätimme mennä kauppaan Myllyyn ja hakea sieltä ensin evästä. Bagel tuli tarpeeseen ja sen avulla jaksoikin sitten käydä katsomassa vauvakirjoja, hakea apteekista tukisukat sekä kaupasta talkkia sun muuta. Vauvakirjaa ei löytynyt, mutta oli pakko räpsästä kuva, kun Sophie Kinsellalta on taas tullut uusi kirja. Olen ollut huono fani viime vuosina ja pari aiempaakin on vielä lukematta. Ehkä pitäisi pakata ne sairaalakassiin varalta?

Myöhemmin samana iltana pusersimme sisäiset leipurimme keittiöön ja teimme yhdessä britakakun. Siitä tuli erittäin hyvää, mutta itse en eilisen jälkeen sitä enää suostunut syömään, koska mansikat.

JA SITTEN AAMULENKILLE TAAS

Olin alkuviikosta niin väsynyt, etten uskonut enää pystyväni mihinkään urheiluun tämän raskauden aikana, mutta niin vaan loppuviikosta aloin piristyä. Tuntui, että liikkuminen nimenomaan auttoi väsymyksestä selviämiseen ja niinpä eilen rohkenin käydä kiipeämässä Luolavuorelle. Oli niin ihanaa hengästyä! Syke nousi 146, mutta laski myös samantien, mikä oli hämmentävää, sillä aiemmin samanlaisella lenkillä sai huohottaa tuhat vuotta ennen kuin syke laski.

Illalla kokeiltiin täytettyjä lättyjä, joita olen syönyt aiemmin joskus todella monta vuotta sitten Vimpelissä. Aurajuustoa ei valitettavasti ollut tarjolla, vaikka saisihan sitäkin raskaana ollessa syödä, jos se on vain kuumennettu kunnolla. En ole silti syönyt.

Tänään sitten onkin taas väsyttänyt. Nukuin jopa päikkärit enkä todellakaan aio enää tehdä yhtään mitään. Aamupäivällä kävimme Skanssissa asioilla pikaisesti ja sitten kotiin makaamaan. Tänään onkin taas tuntunut ihmeellisiä kipuja, mutta ne tulevatkin vain, jos olen tosi väsynyt. Käsiä ei tosiaan onneksi ole kutkuttanut vielä, mutta jalkapöydät ovat tapansa mukaan turvoksissa.

Että näinkin villiä menoa meillä juhannuksena tällä kertaa. 😀

Huomenna olisi kovasti tarkoitus mennä töihin näyttäytymään. Oletan saavani nukuttua, kun on vähän viileämpiä öitä eikä asunnossakaan enää ihan 28 astetta lämmintä. Tiistaina pääsen neuvolaan vihdoin valittamaan näistä kaikista ongelmistani.

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa