Akku hyytyi, minä en

Tähän viikkoon on mahtunut muutamia kovinkin epämieluisia yllätyksiä, kuten se kun auton akku hyytyi kesken viikon. Se oli keskiviikkoaamu, kun olin ajastanut webaston ja autoa startatessa kuului vaan naksnaks. Ei ole koskaan ennen käynyt niin, mutta tiesin sen tarkoittavan tyhjää akkua. Pohjolaan oli pitkä jono, joten siinä hermostuksissani infosin esihenkilöä tästä mukavasta käänteestä elämässäni. Vaihtoehtoina oli joko saada varavirtaa jostain tai lähteä julkisilla, joka olisi tarkoittanut tunnin matkaa. Toisella yrittämällä vakuutusyhtiöstä sain emännän puhelimen päähän ja hinurimiehen tilaukseen. Varavirralla auto lähti käyntiin kuin palmun alta ja pääsin vihdoin töihin. Samana päivänä kävin vaihtamassa akun lähimmällä korjaamolla ja maksoin lystistä 180 euroa. Onneksi olin budjetoinut ja alkanut säästää auton kuluihin, joten ei ahdistanut mitenkään liikaa tällainen yllättävä meno.

Keskiviikosta alkoi muutenkin alamäki, sillä lapsemme on ollut kipeä siitä lähtien. Ensin kuumetta neljä päivää ja nyt ihmetellään mihin päin virus on menossa. Toivottavasti pois eikä iske meihin muihin.

Eipä tässä sitten oikein kummempia ole loppuviikosta voinut tehdä kuin olla vuorotellen kotona lapsen kanssa ja odottaa, että kuume laskisi jo. Tänään tosin on oltu reippaita, kun ollaan vähän siivoiltu jopa. Ulkona on ollut upea sää tänään, mutta ei voida vieläkään päästää lasta ulos leikkimään. Hän kyllä kovasti on kuumeisena muistanut kantaa ulkoilukamppeet aamuisin sohvalle pukemisen merkiksi, mutta joutunut pettymään, kun ei ole mentykään.

Toivottavasti tämän jälkeen ei hetkeen iske mitkään kuumeilut, kun olisi niin paljon ulkoiltavaa!! On ollut aivan täydellisiä hiihtokelejä jo pitkään ja muutenkin rakastan kevättä. Aina yhtä upeaa, miten aurinko kimmeltää hangella. Sitä voisi ihailla vaikka kuinka pitkään. Ja sitten palaa naama. 😀

Noh, onneksi tässä voi vielä sanoa, että auton akku hyytyi, minä en. 😀