Meillä alkoi loma. ☺️ Vihdoin on myös pääsiäinen. 🐣 Olen tätä odottanut jo pitkään, enkä vain siksi, että pääsiäisenä saan vihdoin syödä mignonin ja muutenkin herkutella vaan lähinnä loman takia. 😄 Pääsiäisenä on tosiaan lupa syödä suklaata ja karkkia, kuten myös lomalla. Viikon päästä sitten taas jatkuu suklaaton ja karkiton, sillä se vaikuttaa olevan ainoa tapa päästä ylimääräisestä rasvasta eroon.

En ole tässä vajaan neljän viikon aikana silti maagisesti laihtunut mitään kymmentä kiloa, vaikka olenkin maitosuklaasta ja karkeista pidättäytynyt. Koska täydelliset kieltolistat eivät toimi ihmiselämässä, olen syönyt lounaspaikoissa jälkkärit (jäätelö, kakku) ja silloin tällöin tummaa suklaata palan tai pari. Olemme myös kotona syöneet pari kertaa jäätelöä, koska sitä en kieltänyt, vain maitosuklaaherkut ja karkit.

Ymmärrän, että jos olisin ollut ehdoton eikä edes jäätelöä olisi saanut kotona syödä tai leivoksia kodin ulkopuolella, olisi sokerittomuus toiminut vieläkin paremmin. Paino tippui ensimmäisellä viikolla ainakin kilon, mutta sitten tuli takaisin seuraavalla viikolla ja siinä se on sitten sahaillut. Nyt tosin menossa jälleen alaspäin, koska olen myös lenkkeillyt taas enemmän.

Kaiken kaikkiaan kokeilu tuntuu hyvältä ja se jatkuu pääsiäisen jälkeen. Muistan, että vastaava on ollut elämäntapani joskus aiemmin, joten tämä on vain paluu vanhaan. Toki ennen vanhaan söin suklaalevyn viikonlopun aikana ja olenkin miettinyt jossain kohtaa sallivani viikonloppuherkuttelun jälleen. Sen vain pitää olla kohtuullista eikä sekä suklaalevy että karkkipussi. Paras olisi ravintoterapeutinkin kanssa puhuttu yksi suklaapatukka sen levyn sijaan.

Muita touhuja tällä viikolla: kävin maanantaina ennen töitä uimassa! 😁 Eilen kävin melkein lähimetsässä lounaslenkillä. 😍 Iltaisin kotona olen käynyt kaikki nurkat läpi etsien yhtä vanhaa paperia, jossa oli yhden henkilöstöjohtamistutkimuksen tulokset. En löydä sitä, mutta kaikkea muuta vanhaa dokumenttia kyllä. Soitin tuosta tutkimuksesta sen tehneelle taholle eilen ja olen toiveikas, jospa he olisivat sen arkistoineet ja saisin sen sieltä.

Nyt pitäisi viimeistellä yksi raportti koulua varten vielä ja sen jälkeen taidankin tarttua opinnäytetyön aloittamiseen.

Alkaa olla jo vähän myöhä ja jouluaattokin ihan justiin, mutta haluan vielä kirjoittaa nimenomaan näinkin lähellä joulua syömisestä. Olen tänä vuonna käynyt kolme kertaa ravintoterapeutilla, joista viimeinen kerta oli eilen. Olen vihdoin saanut ruokarauhan. ❤️ Se on erityisen tärkeää nyt jouluna.

Ravintoterapeutille hakeutuminen on ollut monen eri asian summa ja todennäköisesti viimeinen kerta, kun enää on tarvinnut vatvoa mitään syömiseen liittyvää. Jos muistan kaiken, mitä tänä syksynä opin, ei minun tarvitse enää ikinä arpoa yhtään mitään syömisen suhteen. Sellaisen oikeanlaisen syömisen, joka tuntuu olevan vähintäänkin joka toisen suomalaisen naisen yksi suurimmista mysteereistä elämässä. 90-luvulta asti naistenlehtien kannet ovat olleet täynnä laihduttamista eikä se paskanjauhanta ota loppuakseen. Nykyään netistä saa minkä tahansa valmennuksen, jonka avulla voi yrittää olla laihempi, kauniimpi, fitimpi tai viisaampi. Yli nelikymppisten valmennuksissa neuvotaan syömään paljon proteiinia ja välttämään kovia sykkeitä. Mikäs siinä, joillekin nämä valmennukset sopivat, mutta itse en ole yksi heistä.

Olen pohtinut kovasti sitä, miten paljon proteiinia pitäisi syödä ja miten paljon ylipäätään mitään pitäisi syödä tämän ikäisenä. Nyt tiedän ja tunnen oloni rauhalliseksi sen suhteen. Tiedostan, ettei suklaata tulisi syödä ylenmäärin, mutta ei sitä myöskään ole kukaan kieltänyt.

NÄIN SÖIN ENNEN ja miten syön nyt

Ennen ravintoterapautilla käyntejä söin esimerkiksi näin: aamupalaksi rahkaa ja marjoja tai leipää, joku pieni välipala (omena tai lapsen muumipatukka), lounaaksi normaalia kotiruokaa, välipalaksi proteiinirahka ja päivälliseksi kotiruokaa. Iltapalan söin reilu vuosi sitten vielä, mutta luovuin siitä viime vuotisen korvanenäkurkkulääkärin käskystä, kun noin kolmea tuntia ennen nukkumaanmenoa ei olisi saanut refluksin takia syödä.

Refluksi oli myös yksi aihe, josta ravintoterapeutin kanssa puhuin. Tosin vähän toissijainen, sillä ruokailun pohja piti saada kuntoon tärkeimpänä asiana ja niin myös saatiin. Ensimmäinen ja tärkein tehtäväni oli alkaa syödä lautasmallin mukaan. Tiedän, että uuden tavan omaksumiseen menee kuusi viikkoa, joten tiesin jo aloittaessani ensimmäisen kuukauden menevän heittämällä ja niin se menikin. Kahden kuukauden kohdalla uskoin jo melkein siihen, että salaatin kyhääminen päivittäin jäisi tavaksi ja nyt kolmen kuukauden jälkeen uskon vahvasti itseeni.

Salaatin lisääminen lounaalle ja päivälliselle teki ololle ihmeitä eikä kyse ollut enää edes laihduttamisesta varsinaisesti. Lisäksi olen koko talven tähän asti syönyt päivittäin yhden oranssin hedelmän ja uskon C-vitamiinitasojeni nousseen sen, mitä vesiliukoisella vitamiinilla nyt saa aikaan. Vaikka on pimeää, ei haittaa, kun ravinnosta saa kehon tarvitsemia ravintoaineita.

Miten syön nyt: aamupalaksi jogurtti, hedelmä, mysli ja ruislese, lounaaksi lautasmallin mukaan ruokaa, välipalaksi leipä tai rahka ja hedelmä, päivälliseksi lautasmallin mukaan ruokaa ja iltapalaksi esim. puuro, marjoja ja raejuusto.

En muistanut eilen kertoa ravintoterapeutille yhtä tärkeimmistä ratkaisuistani refluksin suhteen: olen lopettanut leikkeleiden käytön ja kas, närästys on kadonnut. Vaikka syön sitruksia, vaikka syön suklaata ja nyt olen viime päivinä jopa juonut kahvia. Muutamana yönä olen saattanut herätä närästykseen, mutta minulla ei ole enää mitään päiväaikaista närästystä.

kielletyt ja sallitut

Ravintoterapeutti ei ole kieltänyt minulta mitään. Olen vain saanut hyviä vinkkejä parempiin vaihtoehtoihin joissakin asioissa ja erittäin paljon kannustusta hedelmien, vihannesten ja marjojen syömiseen. Olen saanut lisättyä kuitua ruokavalioon ja se varsinkin on tärkeää. Olen saanut hyviä vinkkejä riittävään syömiseen. Olen vihdoin ymmärtänyt ja sisäistänyt, että saan syödä iltapalan. Minä todella saan syödä sellaisen. Olkoonkin refluksi, mutta se ei minun iltapalaani vie.

Eilisen tärkeimpiä läksyjä oli kehotus syödä pieni kuuri monivitamiinia ja unohtaa vaaka. Olen tiedostanut sen joskus ihan itsekseni, ettei minun ehkä pitäisi käydä puntarilla ollenkaan, mutta en ole päässyt siitä irti. En tiedä missä vaiheessa lopetan sen, mutta todennäköisesti joskus ensi vuonna.

Omaa sisäistä ruokarauhaa on todella vaikea pukea sanoiksi, mutta sellaisen hankkiminen oli paras joululahja itselle ikinä. En tiedä ovatko kaikki ravintoterapeutit niin loistavia kuin minun, mutta jos ovat, suosittelen kokeilemaan. Nettivalmennuksista ehkä saa apua, mutta ravintoterapeutilta sai koko setin: myös henkisen puolen hoitamisen. 🙏🏻