Siitä alkaa nyt olla pari kuukautta, kun inspiroiduin aloittamaan uuden elämän arkisten tapojeni kanssa. Vetelä olemukseni ja liikunnan vähäisyys arjessa kyllästyttivät. Niinpä otin vauhtia lukemalla onnistuneesta elämäntapamuutoksesta kertovan kirjan ja ajattelin, että nyt kaikki muuttuu. Vajaassa kuukaudessa liikunnan lisääminen tuntui mahtavalta ja olin ihan varma, että nyt alkaa kilot karista! Olen käynyt pari kertaa kokeilemassa juoksemista ja edelleen olen ollut ihan varma, että alkaa paino lähteä. Vaan ei lähde: paino vain nousee ja muutoskuvissa ei näy mitään muuta paitsi pullottava takareisi.

Tämä on varmaan se hetki, kun moni lyö hanskat tiskiin, koska eihän tästä mitään tule. Minä en aio kuitenkaan tehdä niin, koska jossain vaiheessa painon on lähdettävä alaspäin, kun tapojaan muuttaa.

Sätin itseäni siitä, etten ole muuttanut ruokailutottumuksia tarpeeksi, mutta kun oikein miettii, kyllä nekin ovat muuttuneet. Syön paljon enemmän proteiinia ja välillä on päiviä, kun en herkuttele ollenkaan. Nykyään saattaa olla todella monta päivää, kun en syö suklaata ollenkaan.

Juoksuhommat ovat tuntuneet ihanilta, joten sitä aion jatkaa kaikesta huolimatta. Ylipäätään liikunta arjessa tuntuu todella hyvältä enkä oikein näe, että mitään muuta tapaa elää edes voisi olla. Ei ihminen jaksa oikeasti, ellei liiku!! Ihminen tarvitsee erinäisiä lihaksia, etenkin vanhempana. Ne kannattaa hankkia silloin, kun vielä voi.

Jos muutoskuvissa ei näy mitään parinkaan kuukauden päästä, joudun ottaa asiakseni ferritiinin mittauksen ja VIHDOIN etsiä jostain jonkun lääkärin, joka asian päälle ymmärtää. En halua enää kuulla, että ferritiini 35 on ihan hyvä. Se ei tue juoksuharrastusta (rautaa kuluu jalan iskeytyessä maahan) eikä ylipäätään normaalia elämää. Haluaisin saada jonkun virallisen käskyn syödä rautaa epäsäännöllisen säännöllisesti, koska ei siinäkään ole mitään järkeä, että parin vuoden välein laahustaa lääkäriin ja saa käskyn syödä rautakuurin. Kyllä naisilla pitäisi jo ihan murrosiästä alkaen olla joku virallinen suositus syödä rautaa tietty määrä vuodessa, vähän kuin D-vitamiinillakin on. Pois lukien kertymätaudit, mutta eikö ne olisi helppo selvittää silloin teininä?

Meillä alkoi loma. Tuntuu niin kuin olisi monen kuukauden tauon jälkeen oikeasti aikaa tykittää instaan kamaa sekä ihan jopa blogata. Tekisi mieli kirjoittaa ammatillisista asioista, sillä tässä on taas ollut vähän kaikenlaista, mistä pitäisi saada purettua ajatuksia. Sitä ennen kuitenkin haluan täten ilmoittaa, että päätin lopettaa suklaaostolakkoni. 😀 Suklaaostolakko oli hyvä, en sitä sano, mutta tuntuu kuin iso kuorma harteilta olisi kadonnut, kun aloin taas sallia suklaan ostamisen itselleni. Olin hamstrannut pääsiäistä varten kaikenlaista linnunmunaa ja ruohomunaa, joten kokonaista suklaalevyä en ole vieläkään rynnännyt ostamaan.

Suklaaostolakko oli silti pakollinen toimi alkuvuoteen. Joulun jälkeen tuntui, että olen niin kamalassa koukussa suklaaseen, että korvaan sillä muuta syömistä. Se ei missään nimessä ole hyvä niin. Nyt tuntuu, että hommassa on järki mukana ja pystyn pysymään kohtuudessa, vaikka lähdinkin meidän lomareissulle munasanko mukanani. 😀

Salliminen tuntuu todella hyvältä alkuvuoden rimpuilun jälkeen. Itse asiassa yksi lakon purkamiseen vaikuttanut asia oli se, että painoni ei laskenut yhtään, vaikka lopetin suklaalevyjen ostamisen. Ostin sen sijaan pullaa. 😀 Eli toisin sanoen pitäisi lopettaa ihan kaikki tai sitten ei mitään. Koska nyt kun olen taas sallinut suklaan, ei painoni ole silti myöskään noussut. Ratkaisu painonhallintaan siis löytyy jostain aivan muusta kuin suklaan syömisen rajoittamisesta.

Tällä viikolla en ole päässyt oikein edes lenkkeilemään, joten kaipaan liikuntaa tosi paljon nyt. Tänä aamuna täällä Raumalla käytiin nopeasti metsän puolella ja oli sekin nyt sentään jo jotain. Lähdettiin eilen siis reissuun Turusta, ollaan nyt Raumalla ja jatketaan seuraavaksi Seinäjoelle tässä joku päivä. 🙂 (Pysy kartalla meidän touhuista seuraamalla instassa!)

Nyt kun meillä on tässä hetken omaa aikaa, taidan seuraavaksi kuunnella yhtä äänikirjaa, joka pitäisi olla luettuna ennen yhden YAMK-tutkinnon valintakurssin suorittamista. 1 tunti kuunneltu, reilu 12 tuntia vielä jäljellä. 😀