Ettei nyt ihan kaiket päivät vain huudeta

Nousin just koko perheen päikkäreiltä (kaikki muut nukkui, minä en tietenkään) ja toivon ehtiväni nyt kirjoittaa edes pari sanaa ennen kuin jatkan imetystouhuja. Olen nimittäin taas viikon verran miettinyt milloin voisin postata jotain, mutta ei, ikinä ei tule sitä hetkeä. Viime viikko oli järkyttävää huutoa, kunnes sitten lauantaina poikaan iski yskä ja hän oli kovin räkäinen. Kovasti on kuitenkin lauantaista asti hymyilyttänyt, mikä on ihan positiivista. Ettei nyt ihan kaiket päivät vain huudeta.

Kun päästiin sairaalasta kotiin, yritin pitää kiinni omista rutiineistani, kuten aamupalan syömisestä ja lenkkeilystä. Kaipasin toki myös neulomista ja bloggaamista. Näin 6 viikkoa myöhemmin kuvailisin asiaa ”kahdella kädellä tekemiseksi”. Olisi mukava välillä syödä kahdella kädellä, nukkua molemmat kädet vartalon lähellä (nukahdan usein suosiolla vauva kainalon alla) ja myös neuloa molemmat kädet vapaina. Ne rutiinit sitten taas, nyt alan vähitellen kaivata myös niitä hieman enemmän.

Pitäisi kai lueskella jostain missä vaiheessa vauvalle alkaa muodostua rytmejä, kahden vai kolmen kuukauden jälkeen? Sitten kun se melatoniini alkaa tulla omasta takaa eikä vain minun maidostani? Ja olen siis lukenut tämän joskus aiemmin, mutta nämä aivot, en muista lukemaani. Joka tapauksessa pohdin tänään, ettei siitä varmaan haittaa olisi jo yrittää alkaa rakentamaan edes omia rytmejä. Aamut ovat jo kuitenkin aika selkeitä nukkumisen kannalta, joten ehkä olisi aika keksiä samat toistuvat jutut myös iltapäiviin ja sen myötä iltoihin.

Voin kertoa sitten joskus olenko onnistunut vauvan nukutuksessa ajallaan, todennäköisesti en. Luotan maailmassa vähiten tällä hetkellä siihen, että vauva nukkuisi. 😀 Olisi vain niin hyvä saada hänet välillä nukkumaan, koska siitä se huuto sitten aina iltaa kohti yltyy.

Nyt täytyy varmaan taas mennä, koska pieni mies on nälkäinen. Olen minäkin kyllä.

Kahdella kädellä tekemisen lisäksi odotan kovin sitä aikaa, kun pääsen postaamaan tänne taas jostain metsäretkestä! Sitä odotellessa, nyt menoksi, ettei nyt ihan kaiket päivät vain huudeta. 😀