Minulle putkahti sähköpostiin reilu viikko sitten lehdistötiedote U17-poikien Varsinais-Suomessa pelattavista EM-karsintaotteluista ja jäin miettimään ehtisikö sitä hinata itsensä paikalle edes Kaarinaan. Jonia matsin kuvaaminen kutkutti myös hieman, joten sovimme lauantaipäivän ohjelmaksi jalkapalloa, kunhan vain sääolosuhteet ovat suotuisat.

Ja niin ne olivat. Ehdimme matsiin just ja just, vaikka missasimme kyllä alusta hieman, kun kyselimme kuvausliivien perään.

Päästiin jo ensimmäisellä puoliajalla näkemään maalihali ja onneksi vielä toinen toisella puoliajalla. Iloisia jalkapalloilijoita on aina ilo kuvata.

Tauoilla on myös aina ilo käydä syömässä pullaa ja juoda kahvit. Niin lauantainakin, kyllä oli pöytä laitettu koreaksi. Kiitos vaan järjestäjille!

Sää lauantaina oli aivan loistava, vaikkakin jälleen haasteellinen, sillä valkoisten peliasujen kanssa saa olla hyvin varovainen. Palavat puhki penteleet hyvin nopeasti, ellei yhtään ole valveilla ja säädä asetuksia kunnolla. Jouduin venkslata ISOn kanssa hetken ennen kuin sain sopivat säädöt ja pystyin nauttimaan Kaarinan kuumasta auringosta.

Jalkapallo oli omaan makuuni sopivan vauhdikasta eikä matsin aikana ehtinyt tulla tylsää. Ei edes toisella puoliajalla, vaikka ne yleensä itselleni hieman vaikeita ovatkin. Usein tulee tuijoteltua kellotaulua minuuttien kulumisen toivossa, mutta tässä matsissa ei onneksi tarvinnut. Matsin vielä kruunasi iloinen voitto, joten kotia kohti palasimme hymyillen.

Mukavaa vaihtelua seurajalkapallolle nämä maajoukkuehommat. Tykkäsin.

Huomenta! Tänä lauantaina ei olla porhallettu heti aamusta ulos nauttimaan virkistävästä ulkoilmasta vaan lipitän vieläkin aamukahvia tässä samalla ja päivän ohjelma on ihan auki edelleen. Tuossa yhden perseessä olisi jalkapalloa tarjolla, sekä yläkentällä että Kaarinassa. Yläkentällä on naisten matsi ja Kaarinassa U17 EM-karsinta. Näistä jälkimmäiseen on alustavasti tarkoitus mennä, mutta sitä tässä nyt vielä vähän arvuutellaan.

Olen nimittäin ollut koko viikon enemmän ja vähemmän syysflunssainen. Meillä kiertää töissä joku ihmeen virus, joka ei nosta kuumetta ja olen ilmeisesti itsekin päässyt osalliseksi nauttimaan taudista. Sunnuntaina oli kurkku vähän kipeä, parin päivän päästä oli nenä tukossa, jäätävä väsymys puoleen väliin viikkoa ja loppuviikosta muuten vaan kipeä olo, mutta ei tosiaan kuumetta. Outo tauti, josta olisi ihan kiva jo parantua kokonaan, koska olisi vähän muutakin.

Jotain muutakin tällä viikolla: viherkasvit. Syynään mattien ja maijojen lehtiä vähän väliä ja tulkitsen kaikki pienet pisteet ötököiksi, vaikka tuskin ovat. Alan olla lähellä pohjalaisakan hermoromahdusta, joka johtaa siihen, että julistan keskellä keittiötä ”oo sitten saatana” ja lopetan syynäilyn. Olokoot ötököitä tai ei, kunhan kasvien juuret ovat hyvät ja elinvoimaiset eivätkä ötökät pääse ottamaan ylivaltaa. Kun ollaan muutettu, täytyy hoitaa nuo kaikki yksitellen neemöljyseoksen kanssa.

Meille muutti myös yksi uusi kasvi. Mun pitkään himoitsema philodendron micans, tuollainen tumma versio perinteisestä herttaköynnösvehkasta. Niin ihana! Siihen tulee ihan tummat samettiset lehdet ?

Oma muutto on siinä vaiheessa, että oon tyhjännyt mun vaatekaapin lähes kokonaan ja kaikki muu on tekemättä. Astiat, kosmetiikat ja eteisen kaapit olisi vielä puuhasteltava kasaan. En silti pakkaamisesta ole ottanut niin kovaa stressiä, sillä meillä on hyvin aikaa säätää irtotavaran kanssa. Osoitteenmuutokset on kuitenkin jo tehty ja avainten saaminenkin häämöttää jo nurkan takana. Aika jees! Jotenkin hassua, että muutto on oikeasti ihan pian käsillä.