Hae
Mari Hietala

Kuulumisia sohvan uumenista

Tulee tosi hassu olo, kun ei ole ehtinyt päivittämään kuulumisia tänne ollenkaan. Ehkä mun ei kuuluisi tässä kohtaa elämässä stressata tästä blogista, kun varmaan tuon ihmisalun hoitaminen on tällä hetkellä se tärkein asia, eikö vaan? Kaipaan vaan niin paljon tätä kirjoittamisen tuomaa rentoutumista ja jonkin oman tekemistä, tämähän on aina vähän ollut sellaista pakoa vallitsevasta kaaoksesta. Etenkin nyt se on pakoa sohvan uumenista. 😀

Just nyt on siitä erikoinen hetki meneillään, kun vauva nukkuu ilman minua. En tiedä kauanko tätä onnea kestää, mutta yritän olla nopea. Se ei tosin ehkä tuo kaivattua rentoutumista.

MITÄ MEILLE KUULUU?

Kävimme viime viikon torstaina neuvolassa painokontrollissa, joka ei sitten ihan niin hyvin mennytkään. Vauvan paino ei ollut noussut tarpeeksi, joten saimme uudelleen määräyksen antaa lisämaitoja. Koen lisämaidot kamalan ongelmallisiksi siitä syystä, etten ole missään välissä ehtinyt pumpata maitoa, sillä olen halunnut itsekkäästi pitää kiinni yöunista, jotka muutenkin ovat olleet synnytyksestä lähtien hyvin vähäiset. Annoimme kaksi päivää sitten korviketta, josta alkoi vauvan perse mennä ihan ruvelle, joten se lysti loppui siihen. Sen jälkeen olen yrittänyt pumpata niissä väleissä kun olen vain voinut, mutta saalis ei toki ole ollut alkuun mikään kovin mahtava. Viime yönä alkoi jo tulostakin näkyä, mutta se maito meni sen sileän tien, kun heräsin kuutta minuuttia vaille kuusi valitukseen vierestäni ja olin aivan tööt kello 3-5 välisestä valvomisesta aiemmin yöllä. Jos tässä siis täytyy lisämaitojen kanssa jatkaa läträystä, täytyy ensi yönä jatkaa valvomista.

sohvan uumenista

Jotain muutakin välillä? Ulkoillut olen vain kahtena päivänä tällä viikolla. Vaunulenkille lähtö tuon rinnallaroikkujan kanssa tuntuu olevan välillä ihan työn ja tuskan takana, joten on ollut helpompi harjoittaa tiheää imua sohvalla. Joku tiheän imun ongelma täällä on nimittäin vaivannut koko viikon. Viikonloppusin on helpompi lähteä pidemmälle kävelylle, kun meitä on kaksi hoitamassa asioita.

Nyt kuulostaa siltä, että täytyy taas mennä. 😀 Toivottavasti pääsen kertomaan lisää kuulumisia sohvan uumenista taas viimeistään ensi viikolla!

Vauvalle apua osteopatiasta

Mitä vanhemmaksi tulee, sen harvemmin on päivää kun ei mihinkään satu. Tiedätte varmaan? Myös mitä vanhemmaksi tulee, sitä varmemmin vaivaa selkä, polvet tai ainakin lantio, ehkä kaikki nämä. Minä ainakin olen sen verran raihnainen, että oli aikoinaan pakko mennä ennakkoluulottomasti käymään osteopaatilla. En oikeastaan enää muista miksi juuri osteopatia, mutta olen kiittänyt itseäni usein tästä ideasta. Sittemmin passitin myös Tahkiksen osteopaatille ja luonnollisesti olemme hakeneet vauvalle apua osteopatiasta. Ei siksi, että se olisi jotenkin muotia vaan ihan sen perusteella kuinka paljon tuosta hoitomuodosta on ollut meille itsellemme apua.

IT’S MAGIC!

Osteopatia on mielestäni jonkun sortin taikuutta. Joka kerta tulen uutena ihmisenä kotiin, sillä aina minulla on uusi lantio. Olikin jännä nähdä, mitä vauvalle tapahtuu hoidossa ja sen jälkeen. Osteopatian sanotaan auttavan oikeastaan ihan kaikkeen, mitä vain voi ajatella. Erityisesti minua kiinnosti kuinka imukuppisynnytyksen jumit aukeavat hoidon avulla, sillä siitä olin lukenut jo aiemmin raskauden aikana.

En tietenkään osaa nyt eritellä, mikä vaiva on johtunut imukupista, mikä pitkittyneestä ponnistusvaiheesta ja mikä ihan vaan raskaudesta, mutta ainakin pari uutta juttua vauvassamme on nyt. Ensimmäisellä käynnillä vauva löysi kielensä. Hän yhtäkkiä vain alkoi availemaan suutaan ja sieltä tuli kieli ulos. Ihailimme tätä uutta taitoa kotona koko sen illan. 😀 Kielen lisäksi jätkä tarrasi rintaan kiinni kuin ahne possu eikä sen koommin rintakumia enää tarvittu. Kieli on tärkeässä roolissa imetyksessä, joten tämä oli todellinen voitto heti alkuun.

Toinen käynti meillä oli keskiviikkona. Vauvan imuun tuli taas jotenkin tehoa lisää, sillä tällä kertaa hän sai taidon avata suunsa paremmin. Tulee isoja haukotuksia! Lisäksi vauva on käynnin jälkeen ollut ihmeen rauhallinen. Toki peruskiukuttelut tulevat kyllä, jos ei ole ruoka pöydässä jo ennen kuin hänellä on nälkä (ristuksen pohjalaisgeenit), mutta silti hän on löytänyt jonkun ihmeellisen sisäisen rauhan ilmeisesti. Tämän toisen hoidon aikana vauva alkoi myös ”jutella” enemmän ja on jatkanut sitä tietysti kotioloissa, hassuja äännähdyksiä tulee eri tilanteissa. 🙂

LÄMMIN SUOSITUS

Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö sitten. Haluan vain sanoa, että jos ikinä mikään hakristaa itselläsi tai vauvalla, kannattaa käydä osteopaatilla. Me käydään koko perhe Kaarinassa Jari Vellamolla. 🙂 Ilman säännöllistä käyntiä Jarilla lähtisi järki omien ja nyt vauvan vaivojen kanssa, joten ihanaa kun nyt saa etenkin vauvalle apua osteopatiasta. ♥