Ykkönen: TPS – FF Jaro 2.6.2019

Ennen lomaa oli hieman epäselvää missä vaiheessa lähdetään reissuun enkä ollut uhrannut montaakaan ajatusta jalkapallon kuvaamiselle. Sunnuntainen pelipäivä tulikin hieman yllättäen, mutta ei haitannut, sillä mikäpä tässä lomalla iltapelejä kuvaillessa. Aika sama siis missä yhden sunnuntai-illan heti loman alkuun vietän ja hyvinhän se Veritaksellakin sujui. Pullaa oli sopivasti ja iltasumpitkin maistuivat. Voitosta puhumattakaan.

Pohjalaisjengejä on ihan kiva nähdä välillä Turussa, vaikke ne hengailisivat vain futiskentällä. Tulee sopivan kotoinen olo joka kerta ja ikävä pohjalaisuutta kohtaan väistyy hetkeksi. Ei tarvitse vähään aikaan yrittää haastaa riitaa epätoivoisesti joka toiselle turkulaiselle, kun ei siitä muutenkaan ole mitään iloa koskaan (turkulaiset eivät oikein lähe pohjalaisten hapatuksiin).

Kuvausvälineenä oli tällä kertaa mukana täyskenno ja sain ehkä vähän enemmän julkaisukelpoisia otoksia kuin viime kerralla. En silti niin paljon kuin haluaisin yhdestä matsista enkä pyydystänyt edes nappiksia.

Jaro oli johtoasemassa, kun mietin, ettei Tepsin peli oikein näytä siltä kuin he olisivat nousemassa takaisin Veikkausliigaan. Hauskaa kuitenkin, että he saivat leivottua maalin enemmän kuin Jaro ja voittivat lopulta. En silti ole vieläkään aivan vakuuttunut, mutta tietysti toivon Tepsin nousevan ykköspaikalle ja mielellään myös takaisin Veikkausliigaan pysyvämmin kuin viime vuosina.