Ihanaa olla taas kotona (vaikka sää onkin perse)

Kun tänä aamuna avasin verhot, ulkoa paljastui sumuinen harmaa maisema. Taas tätä samaa kuukaudesta toiseen, ajattelin ja ehdotin poikaystävälle, jos lähtisimme takaisin sinne, mistä tulimmekin, sillä lomamme aikana Etelä-Pohjanmaa oli ainakin pelkkää aurinkoa. En vieläkään oikein tiedä miten päin olisin, koska tuo sumu, siis eikö se nyt ala jo riittää ihan oikeasti?

Ennen tätä talvea en hirveästi ole välittänyt säätiloista, en ainakaan niin paljon, että valittaisin, sillä säästä valittaminen on turhinta, mitä tiedän, mutta nyt on näköjään tullut raja vastaan. Harmaus, joka ei vain lopu, siinä menee minun rajani.

Noh, onneksi tosiaan saimme lomalla nauttia ihanista keleistä ja metsämaisemista, joten sen voimalla jaksaa ainakin hetken. Lähdemme ulos ihan rehelliselle maantielenkille, kunhan vain saamme kahvit juotua ja tutkittua, mitä meidän yhden kasvin juurille kuuluu, kun hän kovasti haluaisi irtaantua tästä maailmasta.

Oli ihanaa tulla eilen takaisin kotiin. Oma sänky, oma sohva ja omat marjat. Päästään taas itse pitkästä aikaa tekemään ruokaa ja sekin on valehtelematta kyllä kivaa pienen tauon jälkeen! Kotiin tuleminen on aina niin mahtavaa! ?

Lenkin lisäksi tänään on suunnitelmissa käydä kaupassa kunnolla (eilen haettiin vaan pakolliset nopeasti Kupittaan Cittarista) ja olla kotona. Pieni viherkasvikierros kaupoilla kiinnostaisi myös, mutta sen ehdimme tehdä huomennakin. Meidän karanteenissa on edelleen täyttä seuraavat pari viikkoa, joten emme voi lähteä ostohousut jalassa mihinkään.