Hae
Mari Hietala

Ihanan pehmeät Daim-suklaakeksit

Meidän piti tänään suunnata metsään heti aamusta, mutta päivän valjetessa valkeni meille tuulen suunta ja voimakkuus. Täällä olikin voimassa tuulivaroitus ja silloin ei ennenkään olla metsään menty, vaikka miten olisi muuten aurinko paistanut. Niinpä kävimme aamusta lenkillä molemmat eri suunnissa, sillä mies halusi juoksulenkille ja minä myös, emmekä enää edes yritä juosta yhdessä. En ole kovin mielekästä juoksuseuraa, etenkään nyt raskaana ollessa. Sitä paitsi tänään jouduin toteamaan, että otin viimeiset juoksuaskeleeni tänä vuonna, ei ole minusta enää juoksemaan. Katsellaan sitä juoksemista sitten uudelleen joskus vuoden päästä.

Lenkkeilyn jälkeen syötiin ja nukuttiin pienet sohvapäikkärit ennen kuin katettiin pöytään teetä sekä perjantaina leipomiani suklaakeksejä. Tein kerran Daim-suklaakeksejä ja sen jälkeen aina keksihyllyillä kaupassa haahuillessani minua on muistutettu, jos tekisin niitä ihania keksejä taas itse. Mieluummin syön itsetehtyjä leipomuksia kuin lisäaineilla kyllästettyjä kaupan keksejä, pois lukien tietysti dominot (tosin dominoitakin yritän vältellä, koska palmuöljy). Nyt on pakko jakaa tämä ohje, koska nämä Daim-suklaakeksit ovat kertakaikkisen hyviä. Tietysti ohjetta voi soveltaa mihin vain suklaaseen, mutta meidän mielestä Daim on just hyvä.

daim

daimkeksit

daim

Daim-suklaakeksit

100 g voita

2 dl sokeria

1 tl vaniliinisokeria

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 muna

100 g Daim-suklaata

Vaahdota voi ja sokeri. Sekoita jauhot ja leivinjauhe, lisää voisokeriseokseen. Lisää muna. Rouhi suklaa ja lisää taikinaan. Nostele käsin tai lusikalla pieniä nokareita pellille (tein itse kaksi pellillistä tästä taikinasta), jätä leviämisvaraa. Paista 175 asteessa 14-15 minuuttia. Meidän uunissa 14 minuuttia jättää keksit ihanan pehmeiksi.

Suosittelen todella kokeilemaan tätä ohjetta, jos mielesi tekee jotain helppoa, nopeaa ja pehmeää. Tässä ei kauaa nokka tuhissut, kun keksit olivat jo valmiita.

Muutakin tänä viikonloppuna on toki tullut tehtyä kuin syötyä keksejä. Olen luonnollisesti harrastanut neulontaa, mutta myös tuskaillut niskojeni kanssa. Minulla on nyt ollut noin kaksi viikkoa niska ihan jumissa vasemmalta puolen, mikä on tosi erikoista, kun yleensä se on tuo hiirikäden puoli, mikä jumittaa. Olen kokeillut kaikkea sen kanssa eikä edes lenkkeily tunnu avaavan. Lopputulema: olkoot sitten, en jaksa enää yrittää.

Nyt taidan mennä jatkamaan villasukan neulomista, nähään instassa, eikje!

PS. Uus tukka on ihana! Pesin sen tänään ja se on just niin muhku kuin arvelinkin. ♥

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.