Hae
Mari Hietala

Seikkailut Seitsemisen luontopoluilla

Kun olimme helmikuussa lomailemassa Kihniössä, meidän piti kovasti mennä vierailemaan lähistön muutamassa kansallispuistossa. Sääukko oli kuitenkin ihan eri mieltä ja paukutteli parastaan pakkasten merkeissä, emmekä koko matkalla Pyhäniemeä kauemmaksi jolkotelleet. Helvetinjärvi ja Seitsemisen kansallispuisto jäivät siis haaveeksi, jälleen kerran.

Nyt suunnatessamme jälleen Kihniöön, oli selvää, että retkeilemään mennään. Sääennustekin näytti lupaavalta koko viikolle, joten mitään esteitä metsään menolle ei ollut. Sunnuntaina ajelimme Turusta Kihniön Pyhäniemeen ja suunnittelimme heti seuraavalle päivälle lähtevämme Seitsemisen kansallispuistoon. Molemmista, sekä Seitsemisestä että Helvetinjärvestä, näkyy vähän väliä instassa hienoja kuvia, joten oli päästävä kokemaan myös itse. Eikä me olla edes pitkään aikaan käyty missään kansallispuistossa.

ENSIKOSKETUS SEITSEMISEEN

Seitsemisen kansallispuisto sijaitsee Pirkanmaalla sekä Ylöjärven puolella että Ikaalisissa. Me ajeltiin Kihniöstä Itä-Aureen kautta Seitsemisen luontokeskukselle maanantaina ja käytiin kiertämässä kahden kilometrin pituinen luontopolku Runokangas. Samaa luontopolkua olisi päässyt jatkamaan pidemmällekin rengasreitille Harjupolulle, mutta tuolloin oli ukkosvaroitus voimassa ja jo menomatkalla ajoimme yhden vesisateen alta, joten emme viitsineet ottaa riskiä. Minun suurin pelkoni koskaan on joutua ukkosen yllättämäksi keskellä metsää.

runokangas

seitsemisen kansallispuisto

runokangas

seitsemisen kansallispuisto

kuksakahvit

Runokangas tarjoili meille korkeita kuusia ja vanhan oloista metsää. Oli kaunista ja vehreää. Ihan lopussa myös nähtiin suolampi, jossa yksi joutsen makoili pesässään. Törmäsimme myös ehkä näätään, mutta en itse nähnyt sitä kunnolla, kun ei se suostunut liikkumaan silloin kuin tuijotin sitä..

SEURAAVANA PÄIVÄNÄ SAMA PUISTO, ERI REITIT

Seuraavana päivänä päätimme lähteä uudelleen Seitsemiseen, mutta tällä kertaa kohteena oli Saari-Soljanen ja ehkä vanha aarnimetsä Multiharjulla. Navigoimme olevinaan suorinta reittiä Saari-Soljaselle, mutta se olikin kunnon elämysmatka. Itä-Aureen kautta oli tarkoitus jälleen mennä ja käännyimme Kuruun vievältä tieltä hiekkatielle, joka näytti alkuun ihan hyvältä. Sitten se muuttui hieman huonommaksi ja pösön maha otti kiinni kiviin pari kertaa. Lopuksi tuli kunnon sepeli, jatkoimme kuitenkin. Matkaa ei nimittäin enää ollut montaa kilometriä. Tuli tienviitta oikealle, jossa luki Saari-Soljanen 2,7 km. Heti kääntymisen jälkeen totesimme hiekkatien aivan liian pehmeäksi matalalle Ranskan ihmeelle ja jouduimme kääntymään takaisin. Uudestaan 3 km rönkkötietä ja kivien väistelyt siihen päälle. Ajoimme kiltisti Kulomäen kautta kauhistellen kuinka korkean harjun päällä tie meneekään. Sitten käännyttiin taas. Tällä kertaa leveä hyväkuntoinen hiekkatie sentään. Sitten käännös ja vajaa 2 km Saari-Soljaselle, sama pehmeä hiekkatie kuin toisesta suunnasta. Mentiin kuitenkin. Yhdessä kohdassa keskikohta vähän nappasi taas ja sai vain toivoa, ettei käynyt pahasti tälläkään kertaa.

Kun pääsimme ulos autosta Saari-Soljasen parkkipaikalla, en voinut uskoa kuinka mielettömän lujaa linnut lauloivat. Konsertti oli upein hetkeen kuulemani! Saari-Soljasen reitti on myöskin noin kahden kilometrin pituinen, mutta se tarjoilee metsän sijaan enimmäkseen suomaisemaa. Vähän toki myös vanhaa metsää, joka hämmensi samalla tavalla kuin edellisenä päivän Runokankaan polulla.

saari-soljanen

karpalot

seitsemisen kansallispuisto

seitsemisen kansallispuisto

seitsemisen kansallispuisto

kirkas-soljanen

kirkas-soljanen

JOS ELÄMÄSSÄSI KIERRÄT VAIN YHDEN LUONTOPOLUN, KIERRÄ AARNIPOLKU

Saari-Soljaselta palatessa pysähdyimme Multiharjulle kiertämään 1,8 km pituisen Aarnipolun. Jos tämän olisi skipannut, olisin katunut ikuisesti tietämättä toki mitä katuisin. Niin uskomaton metsä, että oksat pois ja pala latvaa, kuten vanhoilla puilla on tapana. Keloja, jäätävän korkeita kilpikonnan nahka -kuvioisia mäntyjä ja vanhuuden viisaus, ne olivat paikalla äärettömän vanhassa metsässä. Kilpikaarnaiset männyt ovat jo 400-vuotiaita ja metsä on suojeltu vuonna 1910. Huhhuh!

seitsemisen kansallispuisto

aarnipolku

seitsemisen kansallispuisto

aarnipolku

Loppu hyvin, kaikki hyvin meidän seikkailulla Seitsemisessä. Auto vaikuttaa edelleen ihan toimivalta ja ajoituksemme retkille osuivat oikeille päiville. Eilen oli tosi hyvä keli, kun tänään taas tulee vettä kuin Esterin pyllystä. Ei voi olla kuin tyytyväinen näihin kokemuksiin! ♥

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *