Hae
Mari Hietala

Ensimmäistä kertaa Liesjärven kansallispuistossa

Retkeilyharrastukselle kovin ominaista tuntuu olevan se, ettei samaa reittiä viitsi kulkea peräkkäisinä kertoina, vaan aina pitää päästä mielellään eri paikkaan polkuja kävelemään. Erilaisiin metsiin on mukava tutustua, eikä koskaan voi tietää, miten hienoja löytöjä tekee ja mitä kaikkea pääsee kokemaan. Niinpä tässä on viime viikkoina tullut aika paljon googleteltua ja etsittyä luontokohteita, joissa käydä. Kun uskalsimme vappuna Kurjenrahkan kansallispuistoon, rohkenimme käydä tutustumassa myös Liesjärven kansallispuistoon viikko sitten.
Ei ollut mitenkään helppo päättää mihin mentäisiin, mutta jotenkin sitä päädyttiin Tammelan alueelle Luontoon.fi-sivuston kautta ja selvisi siellä päin olevan aika paljon tarjolla erilaisia reittejä. Jämähdin ensin Komion luonnonsuojelualueeseen, mutta lopulta päätimme valita kohteeksemme hieman lähempänä olevan Liesjärven kansallispuiston, jossa eri reittivaihtoehtoja piisaa. Oli tarkoitus kävellä ihan vaan noin kymmenen kilometriä, mutta loppujen lopuksi retkellemme tuli pituutta 17 kilometriä. Hupsis!
Saavuimme Liesjärven rannan läheisyyteen Kopinlahden parkkipaikalle puoli yhdeksältä aamulla, jossa meitä ennen oli vain kaksi matkailuautoa. Rauhassa siis pääsimme tutustumaan Kyynäränharjun maastoon. Ensimmäisenä vastassa oli aivan ihana järvimaisema, josta olin todella innoissani, koska peltomaisemien lisäksi järvet edustavat minulle kotia. Meri on minulle paljon kaukaisempi asia kuin järvet, vaikka merenrantakaupungissa onkin tässä tullut asusteltua jo tovi. Latomeri paras meri?

Pirttilahdelta lähdimme kävelemään Siltalahtea kohti ja sieltä eteenpäin Hämeen luontokeskusta päin. Luontokeskusta ennen käännyimme Sammalsuon suuntaan ja sitä kautta Kaksvetiselle johtavan polun alkupäähän, josta emme kuitenkaan Kaksvetiselle päässeet, sillä reitti oli suljettu. Jatkoimme matkaa tietä pitkin, kunnes tuli kyltti Kaksvetiselle ja kävimme siellä sitten kääntymässä. 

Matkan varrella oli hienoa metsää, erityisesti Siltalahden ja Hämeen luontokeskuksen välillä. Pidimme ensimmäisen evästauonkin siellä jossain puunrungolla istuen, kun aikaa oli kulunut jo pari tuntia lähdöstä. 

Kaksvetisen rannalla oli kota, joka on suljettu koronan takia. Paikka näytti aika kivalta ihan telttailunkin kannalta. Jatkoimme Kaksvetiseltä kohti Sikomäkeä metsäpolkua pitkin. Ja taas tuli kauniita maisemia vastaan. Oli erittäin kiva polku.

Emme kuitenkaan päätyneet Sikomäkeen vaan valitsimme polun, joka vei Siltalahteen takaisin. Oli jo aika paljon kilometrejä takana, joten nähtiin paremmaksi suunnistaa takaisin autoa päin. Reitti Katavalammintieltä Siltalahteen oli jokseenkin tylsä tähän aikaan vuodesta ja myös hieman vaikeakulkuinen nälkäisenä. Kun tulimme kallioisemmalle alueelle, löysimme lopulta eväspaikan ja jäimme ruokailemaan. Kauhea nälkä olikin jo yli kymmenen kilometrin talsimisen jälkeen.

Ruokatauon jälkeen loput rönkköpolusta oli edelleen rönkköistä, mutta hitto, mikä metsä. Niin upea sammalpeitteinen vanha kuusimetsä, jossa siis kivetkin olivat sammaleen alla. Jos olisin kuukkeli, asuisin tuolla.
Takaisin tullessa Siltalahteen oli evästelemään pysähtynyt useampi seurue ja vastaan tuli sankoin joukoin ihmisiä. Myös sama pariskunta, joka tuli meitä vastaan suota ylittäessä. He niin pirteänä tervehtivät meitä ja minä olin yhtä läkähtynyt kuin edelliselläkin ohituksella.
Pirttilahden parkkipaikka oli tupaten täynnä autoja. Niitä virtasi sinne koko ajan lisää, vaikka vanhatkaan eivät enää mahtuneet. Jotenkin käsittämätöntä, miten juuri kahden aikaan ihmisiä alkaa tulla kansallispuistojen parkkipaikoille, mutta yhdeksän ja kymmenen aikaan saa etsiä autolle paikan ihan rauhassa.

Pidimme vielä yhden kahvitauon, jotta jaksoimme kävellä Kyynäränharjun läpi 1,3 kilometriä autolle. Viimeiset pullatkin meni siinä, eikä tämä akka ole lisää leiponut, vaikka olisi pitänyt. Todella kätevä retkieväs nimittäin. Ottaa vain pakkasesta sulamaan edellisenä iltana ja heittää rinkkaan aamulla ennen lähtöä.
Liesjärven kansallispuisto hurmasi kauneudellaan ja palveluillaan. Vessat olivat todella siistit ja niitä oli riittävästi. Parkkipaikkoja on myös monia ja reittien vaihtoehdot lukemattomat. Lisäksi löytyy yhteydet Ruostejärvelle ja sitä kautta Torronsuolle. Ootko sä käynyt Liesjärvellä retkeilemässä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *