Miksi olemme niin uupuneita
0
Anni Liukka pohdiskeli taannoin instassa miksi ihmiset ovat nykyään niin uupuneita. Se jäi mieleeni kummittelemaan ja aloinkin höpötellä aiheesta ystävälleni tällä viikolla. Asia oli mielessä torstaiaamuna vahvasti, vaikka keskustelu kyllä alkoi erityislapsista päätyen lopulta aikuisten uupumukseen. Minusta nämä kaikki ovat tärkeitä puheenaiheita, niin erityislapset kuin uupuneet aikuisetkin.
Anni sai selville seuraajiltaan isoimmassa roolissa liittyen uupumiseen olevan somen tuomat paineet ja vaatimukset. Pitäisi olla täydellinen koti, taloudellinen vapaus, paljon aikaa treenata, ei kotitöitä ja mahdollisuuksia hienoihin palautumishetkiin. Tämä listahan pitää sisällään kaikki syyt miksi itse en ole saanut haalittua instassa itselleni tuhatta seuraajaa enempää. Kerron itsestäni etten ole innokas tekemään kotitöitä, puhun aina siivoamisesta ja sotkusta, puhun paljon mun lähes duunaritasoisesta työstä, siitä kuinka mun palkka tippuu ensi talvena ja otan kuvia storyihin mun palautumishetkistä sotkuisella sohvalla lattiat täynnä lapsen leikkikaluja. 😂 Joka tapauksessa, tärkein syy uupumiselle Annin kyselyn tulosten mukaan on tämä: koko ajan tehdään eikä kukaan vain ole. Ja tästä mä just sanoin mun ystävälle torstaina. Että ihmiset koko ajan touhuaa jotain eikä kukaan makaa verkkarit jalassa sohvalla katsomassa Netflixiä. Ihmisellä pitäisi olla tylsää, jotta se palautuu tai toisin sanoen siis tylsyys on palautumista. Edes korona ei opettanut meille pysyvästi sitä, mitä me tarvitaan. Rauhoittumista, kotona olemista ja ylipäätään olemista.
KUN KAIKKI ON AINA SAATAVILLA
Ajatustyöni ihmisten uupumisen suhteen sai jatkoa lauantaina, kun tein noin 20 vuoden tauon jälkeen töitä lauantaipäivänä. Jäin miettimään sitä, että kun ”virallisia asioita” pystyy nykypäivänä hoitaa myös viikonloppuisin ja kaupatkin ovat auki 24/7, ihmisillä ei ole sellaista pakkopysähtymistä kuin ennen. Ei ennen päässyt kauppaan sunnuntaisin eikä välttämättä lauantaisinkaan kello yhden jälkeen. Oli pakko hoitaa kaikki tällaiset asiat arkena ja sitten viikonloput olivat sitä aikaa, kun oltiin kotona, ulkoiltiin ja vaikka leivottiin. Pois lukien vuorotyöläiset, joilla varmaankin on aivan eri elämä kaikella tavalla.
Olen tullut siihen tulokseen, että yksi suuri syy uupumiseen on se, kun kaikki on aina saatavilla. Voi mennä kauppaan vaikka keskellä yötä, voi kuluttaa viikonlopustaan yhden osan ruokakaupassa käymiseen, voi hoitaa vakuutusasioita ja ties mitä lauantaisin eikä ole sellaista aikaa ikinä, kun kaikki olisi kiinni. Terassilautaakin voi hakea vielä sunnuntainakin, kun ei omilta harrastuksiltaan arkena ole millään kerennyt. Olisiko syytä hoitaa asiat arkena ja harrastaa sitten viikonloppuna jotain kivaa useampi tunti?
LAISKOTTELUN PUOLESTA PUHUJA
Olen aina ollut sitä mieltä, että pieni laiskottelu on hyvästä. Olenkin tässä miettinyt tässäkö se on se punainen lanka minulle instaan? Voin alkaa kaupata kiireisille ihmisille ajatusta siitä kuinka ihan vaan tekemättä mitään välillä on parasta. Harmi, että tähän asti se ei ole ollut yhtään mediaseksikästä, mutta ehkä vielä joku päivä ihmiset tulevat etsimään vinkkejä siihen miten löytää aikaa vain olla.
Peräsuoli pitkällä ei tule muuta kuin mahahaava ja uupuneita ihmisiä, sanokaa minun sanoneen. Menkää metsään, sinne minunkin pitäisi mennä.