Talviloma pitkin Etelä-Pohjanmaata

Omistan kirjan nimeltä Olet hyvä tyyppi (*tämä), mutta sen lukeminen jäi joskus kesken. Olisi ehkä pitänyt vain lukea ja sisäistää, sillä olen keskellä identiteettikriisiä, jossa löydän itseni pohtimasta enkö olekaan yhtään mukava ihminen. Tämä juontaa juurensa töistä, sillä työni puolesta minun pitäisi osata kommunikoida ja viestiä mukavasti. Koen kuitenkin usein olevani jotenkin liian suora, mikä johtaa siihen, etten omasta mielestäni kuulosta kovin mukavalta.

Näin viikon loman jälkeen en ole ihan varma onko ihmismielelle hyväksi alkaa pohtia liian syvällisesti jotain yksittäisiä asioita tai kytätä omaa käyttäytymistään päivästä toiseen. Vastaan ei ole tullut yhtään hetkeä viikon aikana, kun olisin miettinyt olinko nyt mukava vai en. Lähtökohtaisesti olen aina mukava, herran jestas! Eivätkö kaikki ole?

En ole ihan varma pidänkö siitä, että joudun kovin paljon pohtimaan itseäni ja tekemisiäni, sillä sellainen on loputon suo. Kehittyminen on toki tärkeää ja eteenpäin meneminen, mutta liika on liikaa missä tahansa asiassa. Lomani oli ihana, kun ei tarvinnut ajatella yhtään mitään. Sai keskittyä ihaniin maisemiin, metsiin ja valoon.

Aloitimme loman Seinäjoelta. Saimme kuulla nimen kuukauden vanhalle pötkylälle ja tietysti tavata hänet ensimmäistä kertaa. Kävimme metsäretkellä Alavuden puolella ja seuraavana päivänä ajelutin Tahkista ympäri Seinäjokea tärkeissä paikoissa, kuten Sopurahassa ja Törnävällä. ?

’

Seinäjoelta jatkoimme maanantaina Keskisen kautta Vimpeliin. Keskisellä oli niin hiljasta, etten oikein tiennyt oliko se tottakaan. En ollut koskaan nähnyt niin hiljaista Tuurin kyläkauppaa. En valita silti! Oli kivaa pyöriä rauhallisilla käytävillä. Ihailin Marimekon vaaleansinistä neuletta, jonka ihan tosi kovasti haluaisin. Ajattelin ostaa sen, jos niitä on jäljellä vielä sitten, kun olen valmis vaatehankintaan.

Pohkeeni olivat niin jumissa Mulkkujärven kierroksesta vielä maanantai-iltanakin, että oli pakko hoitaa niitä ESPAn Fitness Body Oililla (*tämä), joka lämmittää väsyneitä lihaksia. Aika ihana aine, joka nyt sinänsä ei ole mikään jokaisen naisen pakollinen kosmetiikkaostos vaan ennemmin kiva lisä, jos haluaa hifistellä.

Tiistaina menimme etsimään Paalijärven patikkaa, mutta polku oli pelkkää lumihankea, joten päädyimme vain ajelemaan edestakaisin Alajärveä ja Vimpeliä. Oli upea auringonpaiste ja ihanan paljon lunta.

Keskiviikkona lopulta löysimme polun Paalijärveltä, jota pitkin patikoimme Myllypurolle ja takaisin. Näimme paljon eri eläinten jälkiä ja patikan jälkeen arvuuttelimme, mitä kaikkea tuli edes nähtyä.

Keskellä metsää seisoessa oli sen sorttinen olo, ettei olisi koskaan halunnut pois sieltä. Jos vain olisi voinut jäädä sinne täydelliseen hiljaisuuteen.

Emme kuitenkaan jääneet ja seuraavana päivänä ajelimme taas ympäriinsä. Kävimme etsimässä majavia, mutta näimme vain jälkiä.

Perjantaina ajoimme Vimpelistä takaisin Turkuun enkä ole vielä parinkaan päivän jälkeen varma onko tämä paras paikka ihmisen elää. Liian paljon autoja ja melua. Liian paljon harmaata säätä. Kotiutumista ei hirveästi perjantaina auttanut remppaa tekevä naapuri. Onneksi sentään eilen lenkillä törmäsimme kahteen korppiin ja kunnon närhiparveen, joista yksi matki keinun ääntä. Suomen omat papukaijat. ?