Puoli vuotta kestänyt painon jumitus

Kuten tiedätte, olen laihduttanut koko elämäni ajan onnistuen siinä ehkä kaksi kertaa. Viimeisin rutistus alkoi 1,5 vuotta sitten, mutta sen nimi ei ole laihdutus vaan elämäntapamuutos.

Elämäntapamuutos on siitä hauska, että siinä usein lisätään erilaisia rutiineja niin lautaselle kuin vapaa-ajallekin. Ei siis vähennetä mitään, vaan lisätään. Tämä on asia, jonka toivoisin jokaisen laihduttamista miettivän huomaavan.

Ensin lisätään liikuntaa, sitten ruokaa. Ja toisinpäin. Kun on saavutettu liikunta osaksi arkea, voidaan alkaa pilkkoa ruokaosuutta pienempiin osiin ja keskittyä enemmän hyviin rasvoihin, vihreään sekä C-vitamiiniin. Sitä huomaa hyvin äkkiä, että säännöllinen syöminen noin 3 tunnin välein on ihan paras tapa elää, sillä se herättää aineenvaihdunnan ja tuo mukanaan nälän. Nälkä kertoo, että keho toimii.

Minä laihduin viime vuonna 10 kiloa. Lisäämällä liikuntaa ja syömistä.

Tänä vuonna en ole laihtunut kiloakaan. Mikään ei sinänsä ole muuttunut, mutta keväällä tajusin syöväni aivan liikaa vaaleaa leipää (sämpylät, liian hyviä) ja toinen kompastuskiveni taitaa olla suklaa. Keväällä meni suklaata turhan usein, joten nyt loman jälkeen on sillekin tehtävä jotain.

Heti, kun lopetan suklaan palasten päivittäisen napsimisen, alkaa painoni pudota ja olostani tulee kivan laiha. Se ei siis sinänsä paljon vaadi, että saa painonsa putoamaan, kun vaan pitää huolta päivittäisistä rutiineista ilman liiallista herkuttelua.