Hae
Mari Hietala

Mistä haaveilen nyt

Yhdeksän kuukautta on pitkä aika elää rajoitetusti ja niihin kuukausiin sisältyy paljon eri asioista haaveilua riippuen raskauden vaiheesta. Toki myös raskausoireiden määrä ja vaikeusaste vaikuttavat myös. Ajattelin nyt ihan listata, mistä kaikesta minä haaveilen tässä kohtaa, kun laskettuun aikaan on enää kolme viikkoa.

suuret haaveeni

♥ Tämä ensimmäinen ei niinkään liity raskauteen vaan elämään yleisesti. Haluaisin vanhan maalaistalon, jonka pihassa on vanha navetta. Kotia pitäisi ympäröidä pellot, jotta saisin ihailla valmistuvaa viljaa suoraan kotipihalta. Haluaisin nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta, kärsiä nykyajan helleaallot omassa perunakellarissa ja nurmikolla sen sijaan, että sulan yhdessä kaupungin betonin kanssa. Kaiken sen betonin, jota ihminen ei tarvitse. Olisi ihanaa olla kotona, kun villasukkien alla narisee kulunut lankkulattia, jonka maalaamisesta ei ole iloa pitkäksi aikaa. Se kuluu puhki kuitenkin. Tällaisista taloista sukuni on lähtöisin ja nyt minä haluan takaisin sellaiseen.

haaveilen

♥ Haaveilen kunnon hikitreenistä, poltteesta etureisissä, lihaksista, kymmenen kilometrin kävelyistä Tahkiksen kanssa ja siitä, mitä ei nykypäivänä ääneen saa sanoa, bikinivartalosta. Kropasta, jota ei ole kasvatettu Ainon vadelmasuklaalla ja voideltu Fazerin tuotteilla. Silti unelmien vartaloa enemmän haaveilen siitä hikitreenistä. Oikeasti, sellaisesta, ettei tiedä jääkö eloon vai ei. Jos sinä siellä et ole raskaana, voisitko minun puolestani suorittaa moisen treenin heti tänään? Kahvakuula käteen ja esimerkiksi instasta joku Anna Saivosalmen treeni. Antaisin mitä vain, jos saisin hikoilla muuten kuin hormonien takia.

♥ Välillä kaipaan todella paljon metsään, retkille ja vaeltamaan. Tänäkin aamuna näin unta Kittilästä ja tuntureista. Välillä myös mietin, että enkö muka olisi vielä retkeilykunnossa. Sitten muistan, etten pysty enää kävelemään välttämättä edes kolmea kilometriä. Hyvä, jos kaksi. Tänä aamuna supisti, kun en tehnyt mitään.

♥ Tämä on vähän tyhmä sanoa ääneen tässä kohtaa elämää, mutta haluaisin nukkua edes yhden yön kokonaan. En enää pysty siihen nimittäin. Herään neljältä, mittaan verensokerit, en saa unta enää, nousen syömään, valvon kolme tuntia ja sitten tuurilla nukahdan uudestaan. Herään 8:30, syön aamupalan ja sitten pystyn jäämään hereille. Olisipa jo se vauva, jonka takia voisi oikeasti herätä neljältä. Silloin neljältä nimittäin tuntuu tosi kivalta, kun ei väsytä, mutta 8:30 on ihan töttöröö.

♥ Haluaisin istua lattialla. 😀 En viitsi laskeutua maatasolle, kun en tiedä miten pääsen pois sieltä enää. Siitä on tosi kauan, kun olen istunut lattialla ja minulla on tosissaan ikävä sitä!

haaveilen

Sellaisia ihan normaalin ihmisen haaveita minulla siis. 😀 Onneksi laskettuun aikaan on tosiaan enää se kolme viikkoa ja muutenkin eletään jo varmoilla vesillä, kun eilen tuli täyteen 37+0 ja vauva on nyt täysiaikainen. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.