Henningsværista Skibotniin
0
Sunnuntaina Vimpelistä lähtiessä pohdin ensin ääneen autossa ja sitten vielä instastoorissa tarvitseeko blogin postausaikojen olla niin tarkasti määriteltyjä? Olen kuitenkin aina eniten tykännyt kirjoittaa ns. livenä, rennosti just nyt ja ajastaminen tekee bloggaamisesta omalla kohdallani liian jäykkää.
Ennen vanhaan postasin usein iltaisin, koska olin tosi päiväkirjamainen kirjoittelija. Sitten vuosi tai pari sitten päätin alkaa ajastaa postaukset aamuiksi, koska se nyt vaan tuntui hauskalta idealta kokeilla. Nyt kuitenkin puolen vuoden aikana olen monta kertaa huomannut, että kaipaan ylipaljon tässä hetkessä kirjoittamista ja monta kertaa jää kokonaan kirjoittamatta, kun tuntuu, ettei paras teksti irtoa ajastetuksi.
Haluan pystyä kirjoittamaan blogia vaikka keskellä yötä, jos siltä tuntuu. Nyt kirjoitan tätä iltapäiväkahvin ja päivällisen välimaastossa, juuri kaupasta tulleena. Olemme Raumalla ja istun sohvalla Tekniikan Maailmaa lukevan miehen vieressä. Meidän oli tarkoitus mennä tänään kiertämään Äyhönjärvi, mutta molempia väsyttää aivan liikaa, kun ollut taas niin raskas kesälomapäivä: ei olla tehty yhtään mitään.
Perjantaina 14. päivä olimme Lofooteilla. Heräsimme Kabelvågissa teltasta ja sen päivän ohjelmassa oli Henningsværissa käyminen. Kirjoitin jo aiemmin Henningsværin mahtavasta futiskentästä, josta matkamme jatkui hetkeksi vielä Henningsværissa maisemia katsellen ennen kuin ajelimme siltojen yli takaisin päätielle.
Kirkko Lofooteilla matkan varrelta
Ruohokanukka
Lofooteille lähtiessä kannattaa miettiä millä autolla lähtee
Lødingenin jälkeen jossain
Bjerkvikin jälkeen pohjoiseen päin mentäessä kannattaa pitää silmät auki ja siis toki myös pohjoisesta alaspäin tullessa, jos uskaltaa, koska etelään päin se on alamäki. Kun sieltä katsoo Narvikin suuntaan, näkee todella korkealta vuonon ja maisemat hyvin kauas. Ihan mieletön kohta. Kuvia ei ole, sillä olin toimintakyvytön jännittäessäni korkeaa paikkaa ja mutkaista tietä.
Henningsværista lähtiessä emme tienneet mihin asti ajamme ja missä olemme yötä. Ennen Nordjosbotnin risteystä täytyi päättää menisimmekö Tromssaan yöksi, mutta leirintäaluegooglailun jälkeen päätimme jatkaa kohti pohjoista suoraan. Päädyimme lopulta Skibotniin isolle leirintäalueelle Olderelv Campingiin, joka vaikutti siltä, että monet asuvat siellä vähän enemmänkin omissa pikkumökeissään.
Skibotnista tuli jostain syystä olo, että sinne minä voisin muuttaa. En tiedä miksi, sillä olihan Lofootitkin aika upeat. Skibotnissa ei sinänsä ole yhtään mitään muuta kuin vuoria, vettä, lampaita ja patikointireittejä. Silti siinä on jotain kotoista.
Meidän leirinaapureina Skibotnissa oli joku pariskunta parin tenavan kanssa, jotka kertoivat asuvansa pohjoisessa jollain saarella ja tulevansa joka vuosi Skibotniin, koska siellä on lämpöisempi. Kuulostaa hauskalta tavalta elää. Siltä, että elämässä keskittyy muuhunkin kuin siihen, minkä ripsarin ostaisin seuraavaksi kun työhönpaluu koittaa.