Vauvavuosi on nyt ohi

Voi hyvää päivää, vauvavuosi on nyt sitten ohi ja taputeltu. Kirjoitinkin eilen instaan lyhyen koonnin koko vuodesta, vaikka olisihan sitä paljon muutakin voinut vielä kertoa. Esimerkiksi että kuvittelin meikkaavani paljon useammin, ihan vaan huvikseni ja piristykseksi. Totuus: paljon enemmän piristi se, kun ehti edes joskus nukkua silloin kuin vauvakin nukkui. En oikeasti tiedä missä välissä olisin ehtinyt meikata. Hyvä kun alkuun kerkesin edes syödä. Myöhemmin aloin ehtiä jo pestä hampaitakin.

Oma aika on saanut ihan uuden merkityksen enkä sinänsä malta oottaa, että mulla joskus on ihan oikeasti omaa aikaa. Silti en vauvavuoden aikana enkä nytkään mitenkään erityisesti halua lapsen hereilläoloaikana lähteä tekemään jotain omiani, mieluiten lähden lenkillekin koko perheen kanssa. Iltasin on ihanaa, jos lapsen saa nukahtamaan niin, että ehdin vähän katsoa Outlanderia, neuloa tai lukea kirjaa. Ne hetket riittävät minulle aivan hyvin.

Näin vuoden ikäisenä lapsi alkaa olla mielestäni tähän asti hauskimmillaan. Nauratin häntä tänään kahvilassa karkkipaperilla ja kuiskasin perään, ettei turkulaisessa kahvilassa saa nauraa ääneen. Onneksi hän ei vielä ymmärrä ihan kaikkea, mitä höpötän, mutta sanan ”pois” hän kyllä ymmärtää. 😀

Juttua riittää kovasti useimmiten ja tänäkin aamuna hänen ensimmäiset sanat olivat ”äitä, äiti”. 🙂 Kohta sieltä tulee ihan selkeä äiti jo.

Enää kuukausi tätä arkea ja sitten palaan töihin. Niin outoa. Miten muka osaan puhua aikuisille? Ihan varmaan, kun joku siirtää trukilla jotain lavaa, mä kehun kuin lasta: ”HIENOSTI!!!”. 😀

Voi vauvavuosi, miten sen jälkeen muka oikeasti voi olla taas muutakin kuin hikipäässä ahertava äityli?