Haluan lantioni takaisin

Kun kelit alkoivat viiletä, kaivoin kaapista 20 vuotta vanhan tuulitakkini ja muina miehinä vedin päälleni. Vaan ei se ollutkaan sopiva enää! Lantioni oli leventynyt tosissaan raskauden aikana, joten takki hädin tuskin meni ympäri ja sain sen kiinni. Maha on niin iso edelleen, ettei takkia voi todellakaan pitää ja joudun lenkkeilemään yhdellä rikkinäisellä vanhalla takilla. Ei sillä, että vika olisi pelkästään lantiossa, on tässä persekin leventynyt seitsemän viikon imetysistumisen jäljiltä. Suklaalla on osuutta asiaan.

Mun on pitänyt monta kertaa hankkia uusi tuulitakki vanhan tilalle, mutta en vain ole löytänyt sopivaa korvaajaa. Nyt sitten en halua ostaa uutta vaan mahtua vanhaan. 😀 En enää muista miksi piti ostaa uusi vai olikohan niin, että 20 vuotta vanha takki ei enää pidä tuulta kunnolla? Se saattoi olla se syy. En silti voi ostaa uutta ennen kuin mahdun vanhaan, sillä en halua ostaa sellaista takkia, joka ehkä on iso vuoden päästä. Kyllähän takin täytyy vähintään tuon 20 vuotta kestää, eikö!

Lantioni (ja perseeni) saisi kaventua ihan muutenkin, kun ilmojen kylmetessä tarvitsee kunnon housutkin pukea. Lisäksi kyllästyttää jo ne kaikki samat äitiysalkkarit, joita olen pitänyt koko vuoden.

Ajattelin raskauden jälkeen voivani pukeutua vanhoihin vaatteisiin, mutta se nyt ei aivan toteutunut sillä aikataululla kuin luulin. Taitaa mennä vielä pitkään ennen kuin voin haaveilla jostain muista vaatteista kuin äitiysajan kalsareista. Onneksi neulemekot todennäköisesti kuitenkin menevät, se tietysti tässä vuodenajassa on ihan hyvä juttu.

Tarvitsisin myös uudet lenkkarit, mutta niitäkin tuntuu olevan vaikea hankkia, kun ei kiinnosta plärätä nettikauppoja. Enemmän kiinnostaa millaisen mobilen hankkisin vauvan pinnasänkyyn sekä kaikki muut vauvalle hankittavat asiat. Näinkö tämä siis menee, mamma kulkee missä lie ryysyissä, mutta vauvalle voi sitten ostaa kyllä sitä sun tätä? 🙂